TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 28. joulukuuta 2010

UNIA

Olen kova näkemään unia. Välillä pistää miettimään, mitä niillä on kerrottavaa. Toisinaan unet ovat niin hallitsevia ja uuvuttavia, että olen herätessäni ihan poikki. En muista selkeästi unia, mutta välähdyksiä. Usein on toistunut sokkelot, erilaiset rakennukset. Välillä on ollut keskeneräisiä, osa taas ränsistyneitä rakennuksia. Sokkeloisuus on monisakin unissa hallitsevaa, kuin labyrintti. Välillä olen ollut suurissa porukoissa laivalla, eri kerroksissa, sokkeloisissa käytävissä. Usein olen ollut eksyksissäkin, tai joutunut palaamaan takaisin polkuja ja käytäviä. Joissakin unissa minulla toistuu eri tasot, jokin kerroksellisuus. Välillä on rantaa, jokia, vesistöjen äärellä oloa. Unet eivät ole ahdistavia, mutta toimeliaita ja ees taas menemistä.
Tosin kerran onnekseni jätin terapeutille kertomatta todella kahjon uneni. Hän kun suorastaan takertui uniini ja niiden näkemiseen. Olisi varmasti napsahtanut paikka pehmustetusta ja pyöreästä huoneesta aika helposti. Ja siitä syystä en sitä tännekään viitsi kirjoittaa, sillä kotona on ihan hyvä olla.






Mutta jospa teistä joku osaisi minulle jotakin noista välähdyksistä tulkita, niin kiitos siitä. Tänään jotenkin minulle on valjennut tämä unien merkitys ja haluaisin niistä lisää tietoa. Kuin ihmeen kautta käteeni eksyi tänään myös kirja nimeltä Labyrintti ja lehti, joka käsittelee unien merkitystä. Pitäs oikein perehtyä, mutta ei kovin syvältä osaa itse ruveta penkomaan. Olisi vaan kiva saada suorat tulkinnat asioihin.
Päivän mittaan olen myös saanut idean voimaannuttavista valokuvista. Siis sellaisista kuvista, joista saa itselle voimaa ja  iloa. Tänään olen kameran kanssa jäljestänyt pihalla valoja ja varjoja. Niitähän tämä elämä on täynnä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti