TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 28. joulukuuta 2010

JANKUTETAAN SITÄ SAMAA LIIKETTÄ

"Kyllä mää nyt ihteeni luotan. Homma etenee niin, että jankutetaan sitä samaa liikettä". Vuosi sitten, ajattelematon joulupukki, toi kaikille typyille laatikollisen lankoja, puikkoja ja koukkuja. Se näyttää niin kovin helpolta, mutta ei olekaan ihan niin helppoa. "Kurotaan nyt, mamma!" Tämä kun kerrotaan neljällä, tai oikeastaan  vain kolmella, kun Vernaa ei kiinnosta pätkääkään "kurominen". Pasi tuolla miettiikin, että Reetan kohdalla pitäisi kiireen vilkkaa koulunkäynti saada toimimaan. Muutenhan neidistä tulee aika luova, taiteellinen haahuilija. Reetta tosin luki artikkelin kotikoulusta, jolloin yhteys hoidettiin veppien ynnä muiden yhteyksien kautta. Tällöin oppilas voi reaaliajassa seurata opiskelua luokassa. Reetta tuossa suunnitelikin, että sitten hän kotona näkisi, milloin Vernalle napsahtaa jälki-istuntoa.
Reetta ohjaa nyt Fannya, otetaan päältä ja vedetään alta. Tarkoituksena on, että tätä tulee koko ajan lisää. Neiti tarkoittaa valmista neuletta puikkojen alla. Eli tuosta koukataan ja tuosta kans. Ehottelin tytöille ihan perus pannulappua tai kaulaliinaa, mutta kudottu pannulappuhan palaa ja kaulahuivi on liian tylsä. Ensimmäisen työn pitäsisi olla heti kuviokirjoneulelapaset tai-sukat!





Mamma, oisko virkkaaminen sittenkin helpompaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti