Pikku hiljaa alkaa öiset paineet helpottamaan. Olo on jopa levollinen. Reetta kieltäytyi aamupalasta, ei ollut muka nälkä. Sitten kun nälkä tuli, se tuli aivan hysteriana ja pahoinvointina. Ehkäpä neitikin tällä tavalla oppi, että aamupala kannattaa syödä. Olo koheni heti kun sai murua rinnan alle. Koko joulun ajan Reetta suunnitteli, kuinka pääsee ravintolaan. Ratkaisuna oli istua autossa luukun takana ja antaa tilaus ulkoa käsin. Tunnelma on kuitenkin lähes sama kuin jos pääsisi sisälle ravintolaan. Neitille ei ole ongelma tuo julkisiin paikkoihin menokielto, päinvastoin hän osaa itse loistavasti asiat ajatella. Ja mikä hienointa kehitellä myös ratkaisut niihin. Tässä asiassa peli on erittäin selvä ja helppo. Jääpä itseltäkin turhat shoppailut. Ei juolahtaisi pieneen mieleenkään mennä alennusmyynteihin kiertelemään. Etes maidon ostoon ei huvita kauppaan mennä. Tänäänkin olemme olleet ulkona jo pitkän aikaa. Samalla voi leikkiä naapurin muksujen kanssa.
Odottelen kuumeisesti osastolta soittoa ja veriarvoja. Oikeastaan ennen ei uskalla kovin puhallella...
Yritän olla rento, mutta samalla lähtökuopissa.
Eilen tytöille napsahti pelikielto, tänään on taas lupa pelailla. Metelistä päätellen saattaa napsahtaa pian yhden päivän tauko... Välillä tunnelma kuulostaa suorastaan aggressiiviselta, kun aina toinen on liika tyhmä ja väärässä paikkaa. Mutta nämä ovat niitä elämisen ääniä ja itseppä on pelejä hankittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti