KOTITONTTUILUA

Kotona ollaan! Meille tuli lähtö sitten odotettua aikaisemmin, yllättäin. Puoli kolmelta saimme tulokseksi 0,15. Lähdimme siis niinkuin välittömästi! Piti perään soitella osastolle ja pyytää tyhjentämään jääkaapin, kun sekin jäi tyhjentämättä. Nyt olemme turvallisesti kotona.
Kotimatkalla takkini taas tyhjeni täysin. Oli suorastaan oksettava olo. Kauhea päänsärky ja ällötti. Stressireaktio, ilmeisesti. Oli todella vapauttavaa päästä kotiin. Maanantaina osastolle paluu veti hiljaiseksi ja totuus iski päin näköä. Nämä neljä päivää olivat siis todella rankat henkisesti. Mutta tulivathan lusittua suunnitelmien mukaan. Reetta kesti hoidot jälleen loistavasti. Tänään hoitaja käski hiljentämään vauhtia, kun tippaletkun kanssa veti niin lujaa.

Kotimatkalla Verna nukkui lähes koko matkan, pipo silmillä. Reetta kyseli noin viiden kilometrin välein, joko ollaan perillä? Voi sitä riemun määrää, kun tunnisti kotoisat tiet ja maisemat. Kotona oli joulusiivot purkissa. Tuoksui erittäin raikkaalle. Oli todella helppoa tulla ja huokaista syvään. Istuin ja lueskelin pinon joulukortteja ja -kirjeitä.
Tällä hetkellä meno on jo äänekästä. Välillä havaittavissa suoranaisia riitasointuja... Niin kauanko olimmekaan kotona? Noin 40 minuuttia ja jo tappelevat! Että on kotoisaa. Väinö retkottaa raikkaissa puhtaissa lakanoissa ja Kaino yrittää härppiä sitä leikkimään. Reino tuhisee turvallisesti lähettyvillä. Pasi lähti ostamaan hyasintteja. Tästä on hyvä jatkaa...