TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

maanantai 27. joulukuuta 2010

AAMU SARASTAA

Yö on takana, ainakin minulla erittäin pitkä ja levoton. Lueskelin, valvoin, kieriskelin ja aivan liikaa ajattelin yön hiljaisina tunteina. Kyllä nuo yövalvomiset pitäisi lailla kieltää. Yön pitäisi olla nukkumista varten. Nyt kun olen noussut ylös, olen erittäin poikki. Öiseen aikaan kaikki kärjistyy ja myös sumenee. Vallan ottaa sellaiset asiat, jotka eivät juuri päivisin mielessä pyöri. Ne tulee puskasta, eivätkä hellitä. Toki tuohon levottomaan yöhön saattoi vaikuttaa myös päivätirsat, sillä ei kai sitä yhteen nuppiin enempäänsä unta vuorokaudessa mahdu. Sieltähän se selitys löytyi. Kannatti siis alkaa purkamaan moista vyyhteä. Ei siis enää päiväunia, vaan pelkkiä yöunia.



Tänään menemme siis maanantaissa. Kunhan tuo Reetta nousee, niin otan verikokeet. Toimitan pienen verenkuvan tänne omaan labraan. Sen tulosten perusteella lopullinen päiväohjelma sitten tehdään. Toivottavasti arvot antaa meidän jatkaa kotiutusta. Nyt maanantaista keskiviikkoon on lääkkeissä mukana taas antibiootti. Sen tarkoitus on ennaltaehkäistä muistaakseni tohvelieläininfektiota. Näitä tabletteja menee aamulla ja illalla. Poskien väristä, yleiskunnosta ja hyvin nukutusta yöstä päätellen voimme jatkaa kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti