TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

perjantai 3. joulukuuta 2010

PÄIVITTELYÄ

Päivittelyäkin on monenlaista, ajattelin harrastaa nyt ainakin kahdenlaista. Tarkemmin päivittää tämän hetken kuulumisia ja päivitellä omaa surkeuttani. Jokunen oli huomannutkin, etten ole kirjoitellut. No nyt tulee taas faktaa kehiin. Eilen en avannut koko konetta, jotenkin ei vaan napannut. Toisaalta kauhistuttaa kuinka tästä on tullut niin kaavoihin kangistunut tapa joka päivälle. Kuulemma muutamalle lukijallekin... Systerin kautta sainkin viestiä, että minusta ja meistä ollaan huolissaan kun en ole naputellut pariin päivään. Ei tarvi huolestua, mukana ollaan. Eilen meidät olisi kotiutettu, mutta ei kuitenkaan ihan sittenkään. Kaavahan menee näin: Meidät olisi eilen kirjattu ulos osastolta ja kotiutettu, mutta kun emme voi mennä täältä kotiin kun siellä kipuillaan. Infektiovaara! Näin ollen olemme turvapaikanhakijoina Oulussa ja jäimme Maikkulaan. No tänään kun lähdimme osastolta ja menimme autolle alkoi Reetan nenästä vuotaa verta. Minäpä siitä heti osastolle soittamaan ja mikäli vuoto uusii niin kiireen vilkkaa takaisin. Eli olipa hyvä kun olemme Oulussa. Elämämme menee siis näin äärettömän monimutkaisissa ja lyhyissä sykleissä.
Sitte ne omat päivittelyt, olen uupunut ihmisraasu. Viime yön poukkoilin paniikissa jokaiseen Reetan tuhahdukseen ja kääntymiseen. Nukuin yhteensä noin nelisen tuntia, kokeilin varmaan kaksikymmentä kertaa ohtaa, käsiä, lämpötilaa, hengitystä. Se parin viikon takainen äkillinen verenmyrkytys teki minusta ihan vauhkon. Muiden kanssa jutellessa tämäkin kuuluu asiaan ja vanhempien taudin kuvaan. Jospa osaisin nyt vähä relata ja ottaa vaikka päivätirsat, sillä Reetta voi hienosti ja nauttii olostaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti