Pakkanen on paukkunut alkuviikosta kunnon lukemissa. Nyt on lauhtumaan päin, mutta tuuli tekee ilmasta hyytävän. Alkuviikolla Reetta päätti antaa jo lahjansa tytöille, ette tarkenevat kulkea koulussa. Mikäpäs siinä, nythän niitä tarvii. Siskot ottivat innolla pipot vastaan. Jokaiselle oli lisäksi vielä pipoon sopiva huopakukka koristeeksi. Tytöt ovat kulkeneet pipot päässä ja niitä on paljon puhuteltu. Eikä kuulemma ole palellut yhtään. Tänään on luokissa pikkujoulut. Reettakin antoi Vernan mukana oman pakettinsa, että saisi lahjan itsekin. Samat herkut on jaettu myös hänelle kotona biletystä varten. Toki näytti vähän harmittavan, kun ei päässyt mukaan. Epäreiluna Reetta koki myös sen, kun ei ole saanut tehä tällä viikolla matikan koetta. Myöskään kotona ei ole opettaja käynyt kertaakaan. Toivottavasti alkuvuodesta alkaisi toimia kotiopetus. Reetta kokee tulleensa petetyksi, koska kotiopetuksen piti alkaa kotijaksojen aikana. Sairaalassa onneksi koulua on saanut käydä päivittäin. Yritän siis pelata neidin kouluinnon kanssa aikaa, sillä äidin ei kuulu olla opettaja vaan siitä huolehtii oikeat opettajat. Kuulemma äiti ei myöskään voi tajuta opettemisesta ja koulunkäynnistä mitään, sitä vartenhan on opettajat olemassa... Totuuksia kuulee päivittäin.
Neidillä on myös vaikeuksia pitää joululahjasalaisuuskia. Tuntuu laulelevan tietoja etukäteen...
Myös lemmikkimme ovat olleet uteliaina ja turhankin nokkelina. Tytöt ovat paketoineet puruluita ja muita herkkuja karvakuonoille. Lahjat ovat olleet makkarin nurkassa kassissa. Yhtenä päivänä heräsi epäilykset, kun elikot eivät pyörineet jaloissa. Ja sieltähän ne löytyivät omien pakettiensa kimpusta. Lahjapaperit oli poistettu ja puruluupaketit avattu. Ei siis mitään turhia nokkaeläimiä. Vainut ovat tallella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti