TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 11. joulukuuta 2010

LÄTTYJÄ JA KAHVIA

Oli jälleen upeaa saada valmista kahvia. Verna ja Fanny tekivät ison taikinan ja paistoivat sen kahdella pannulla. Ideana oli, että kun Reetta herää pino lättyjä ja mansikoita odottaa. Ihana ajatus ja toteutus. Naputtelen näitä tekstejä makkarissa. Seurana täällä suljettujen ovien takana on Reino, Kaino ja Tessa. Tessa makaa pörrömatolla peiton alla pää tyynyllä. Koirat ovat vieressä. Kerjäävät huomiotani pukkimalla käsivarsia kuonoilla. Kaino nukkuu varpaideni päällä pöydän alla. No nyt alkaa porukkaa kerääntymään jostakin lisääkin. Pasi rojahti sänkyyn, Verna petaa itselleen lattialle paikkaa, Reetta suunnittelee helmikorujen tekoa lattialla, Fanny pomottaa pöydän siivouksesta samalla kun änkää iskän kainaloon. Mutta missä Väinö? Ajatella, kaikki taas samassa pienessä tilassa. Jotenkin laumasieluja olemme kaikki.
Ulkona on upea pakkassää. Pakkanen paukkuu noin 15 asteessa, hohtavat hanget ja upea taivas. Loistava ulkoilusää.
Fanny tuossa lavertelee arviointikeskustelun jälkeen käytyä keskustelua open kanssa. Ope ja äiti kuulemma puhuivat miehistä, äiskä kiroilikin vittu-sanalla. Ne puhui miehistä ja unohtivat minut kokonaan. Sitte ne sanoi, että miehet tekee höpsöjä hommia kun kyse on tekiikasta tai autoista. Kuulemma vain minuutti puhuttiin Fannyn asioista ja ainaski 59 minuuttia kaikesta muusta. No vähäkö pomppas, kyllä me hoidettiin arviointikeskustelu ihan kunnialla. Fanny aikoi iskän kanssa lähtä Timppa-setän luokse haukkumaan vaimoja. Haukkumaan silleen kunnolla. No ajatteleeko lapsiriepu olevansa tuleva vaimo, kenties. Nyt hän sai mielensä purettua ja alkoi ruokalepo. Huh, mitä paminaa..., melekonen pirttihirmun alku tuokin neiti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti