Kappas, vierähti maaliskuulle. En ole käynyt koneella päiväkausiin, joten tekstiäkään ei ole pukannut. Siis infokatko. Mutta nyt pukkaa. Mitäpä Reetalle? Neiti jaksaa porskuttaa. Hain pinon taulupohjia ja akryylimaaleja, joten aika menee taiteen luomiseen. Veriarvot taas huitelee kaikkea muuta kuin suunnitellusti. Crp paukkuu vain ylöspäin, eilen 116. Viimein leukkareissassa pykälä ylöspäin, mutta muuten ovat olemattomia kaikki. Kuumetta ei ole enää pidellyt, mieli iloinen, touhukas, yleiskunto hyvä, iho ehjä. Tiistaina jälleen uusi laajempi antibiootti mukaan. Se tippuu neljästi päivässsä tunti kerrallaaan. Tai siis ensimmäisellä kerralla tippui tunnin, kunnes paukahti allergia pintaan. Kuume nousi 38,6 asteeseen ja kalju leiskuvan punaiseksi. Kun näppyjä ja yleiskuntoa lääkärit ja hoitajat tarkkailivat, selkää ja vatsaa tutkivat, neiti vain jatkoi maalaamistaan. Sivellin ei irronnut kädestä, kuulemma hiukka kaljua kuumotti muuten ihan hyvä olo! Sitkeä sissi, myönnettäköön. Eristys jatkuu, mutta se ei tuota Reetalle mitään ongelmia. Kouluakin on käynyt joka päivä.
Lääkäreillekin on mysteeri tuo crp:n jatkuva nousu ja yleinen verenmyrkytystila. Mikäli kyseessä olisi viirus, crp olisi noin 20-40. Haavoja ja tulehduspesäkkeitä ei ole, joten bakteeri on veressä. Mikä bakteeri, sitä ei ole saatu kiinni. Tuon allergian jälkeen antibiootti tiputetaan hitaammin, kahteen tuntiin. Sen jälkeen ei ole neiti punertanut. Oli kuulemma odotettavissa moinen reaktio, ei tullut yllärinä muille. Mitä nyt hiukka mamma taas säpsähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti