HOH HOIJAA

Olemme kotona. Hoh hoijaa. Vielä kerran hoh hoijaa. Aamulla Reetta soitteli Pasin hakemaan ja pääsimme lähtemään yhden huitteilla. Aamun veriarvot eivät kauhean kaksisia olleet, mutta käydään välillä tankilla. Kunhan infektiotkin olisivat kohtuullisia. Sellaisia hartaanpuoleisia toiveita ilmoille päästelen. Tavoitteena on maaliskuun loppupuoli 29.3., olisi lyppi. Sen tulosten jälkeen saamme tietää tulevista hoidoista. Mitä Helsinki päättää. Tämän viimeksi lusittu blokki oli todella raju, joten arvot ovat tosiaankin alhaiset ja infektioriski suuri. Kuulemma harvinaista oli, että c blokki voitiin aloittaa vain yhden päivän viivellä suunnitellusta.
Tessa teki jauhelihakeittoa kun tulimme. Verna ja Fanny lähtivät kuviskerhoon. Tessa jalkapalloharkkoihin. Reetta puolestaan ompelee pussukoita ja nyssyköitä. Pyykkikone laulaa, Pasi on jo imuroinut. Minun aikani meni taas postivuoren purkamiseen. Välillä on erittäin turhauttavaa roikkua milloin minkäkin instanssin puhelinjonoissa. Selittää ja kysellä, taas seuraavalle virkailijalle. Nytkin olimme saaneet vakuutusyhtiöltä maksunpalautuksia ja laskuja samalta aikaväliltä. Jojoilua täysin. Ensin maksavat takaisin ja sitten tajuavat, ettei olisi pitänytkään. Mitäpä siinä mitätön kuluttaja voi muuta kuin roikkua langoilla, kun virkailija toisensa jälkeen yrittää keksiä koottuja selityksiä. Puolisen tuntia meni, aggressiotasoni alkoi nousemaan kummasti. Samaan aikaan kaikilla lapsilla ja muutamalla elikolla tuntui olevan mielettömästi asiaa. Ennen kuin kykenen yhtään kotona relaamaan, minun on vain lusittava tietyt asiat ajantasalle. Ärsyttävää, mutta parempi heti, kuin jättää venymään.
Reetalle tulee huomenna ope, aivan intona odottelee kotikoulua. Pasille puolestaan tilailin ajan hammaslääkärille. Pistetään purukalusto kuntoon ennen kantasolusiirtoa. Pitäisköhän tuota miestä muuten rempata? Lähinnä varmaan tsempata ja jumpata... Sain loistavasti organisoitua palvelua. Tänään on jo otettu röntgenkuvat ja huomenna lääkäri katsoo tarviiko paikkauksia. Loogista ja niin jouhevaa. Kiitos! Hommat hoituu monesti niin jouhevasti, kunhan ne tehdään maalaisjärjellä...
Viime yönä minulla oli kotiinpaluunjännitystila-oireilua. Siis jännitti, pitääkö suunnitelmat ja pääsemmekö edes hetkeksi kotiin. Heräsin pirteänä kuin peipponen, oletin olevan aamun. Hyvä etten lähtenyt aamupesulle ja höyryämään. Kello olikin vasta 00.36. Olin nukkunut vain muutaman kitusen tunnin. Eiku pää takaisin tyynyyn ja pötkölleen. Aamupäivällä tuli tuota mun ihanaa bling bling kelloa silmäiltyä tiuhaan. Suorastaan poltteli ajatus siitä, että voimme kenties nostaa kytkintä hetkeksi. Yleensä kelloa tulee silmäiltyä harvakseltaan, mutta tänään minun alkukantaisempi ja levottomampi puoli puski alitajunnan syövereistä esiin. Vilkuilin muutaman minuutin välein ja tarkistin liikkuuko sekuntiviisari, liikkui.