Pasilta pääsi eilen lipsaus metsässä. Pasi käski tyttöjen ottamaan maljakkoon pajunoksia, jotta niihin puhkeaa kissankelloja. Vähäkö pimut huuli soikeena miettivät asiaa. Lopulta Pasillekin selvisi, ettei pajuihin puhkea kissankelloja vaan pajunkissoja. Heko, taas meillä oli hauskaa.
Keksin myös Pasille ja koirille eilen käyttötarkoituksen. Pasista kuulemma tuntui siltä, että olen esineellistänyt hänet. Kuin lapio, joka on roikkunut seinällä muutaman vuoden, sille keksitään käyttötarkoitus. Eikä kuulemma aviomiehelle. Noh, saattaahan tuossa olla vinha perä. Ja se miehen ja koirien käyttötarkoitus olisi opiskelu homekoiriksi. Tai siis mies siis kouluttautuisi ja siis kouluttaisi siis koirista siis homeasiantuntijoita. Siis kaikki kolme aloittaisivat opiskelun moiseen. Olen ihan aiheesta artikkelin lukenut, en siis hatusta tätä ole keksinyt. Eli aikas johdonmukainen käyttötarkoituskartoitus mielestäni. Siis, onhan siinä vielä sulatteleminen. Meillä olisi jo kuitenkin tarvittavat varusteet olemassa; koirakouluttaja ja koirat. Helppoa.
Menemme nyt keskiviikossa. Sain juuri puhelun osastolta, ei tarvitse lähteä. Kyllä minä sen jo tiesinkin, mutta nyt se oli lääkärin päätös. Vein labranäytteet viimetipassa, sillä neidin cvk ei antanut aamulla näytteitä. Näinpä otimme aikalisän ja laitoimme hepariinia liottamaan putkia, sitten toimi loistavasti. Jälleen hyödyin pienen paikkakunnan eduista, minulle ajettiin tulokset muutamassa minuutissa. Osaan tuloksista itse päätellä jo monia asioita, niin kuin tänäänkin. Ne ovat yleensä samat seikat mitä seurataan. Arvot olivat kohtuulliset, jopa nousussa. Trompparit hiukka laskeneet, mutta silti hyvät. Osaamme lukea lastamme myös värin ja käytöksen perusteella. Näin pystyin relaamaan ja jatkamaan päivän touhuja. Sain puhelun tuosta muutaman tunnin viiveellä. Loistavaa palvelua jälleen meidän labrassa. Helpottaa mielettömästi, sillä kun joutuu olemaan koko päivän lähtövalmiudessa se rassaa. Reetta aloitti aamupäivän ompelulla, kunnes kone lasahti. Lakkasi toimimasta. Meidän piti siis pakata ompelutarvikkeet ja ajaa mummun ompelukoneelle. Nyt olkapäällä keikkuu jälleen uusi laukku.
Saimme seurata tuvan ikkunasta live-luontodokumenttia. Jokijäällä oli kaksi jänistä. Siinä ne puolisen tuntia hääräsivät, kunnes seuraavan puoli tuntia olivat tosi puuhissa. Näimme livenä jäniksien parittelun ikkunasta. Reetta sitä aikansa myös seurasi, mutta kun homma vain jatkui ja jatkui, niin neiti päätti jatkaa ompelua. Pappa jaksoi urhoollisesti seurata, nyt sillä raukalla jumittui niska moisesta urakasta. Aikas yllättävää, jokijäällä, ikkunan alla ja hiihtäjien lähellä. Olikohan ne niitä cityjäniksiä, joilla ei ole turhia estoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti