Sain tässä illalla Reetalta pitkän itkuisen puhelun. Hän oli niin haaveillut pääsystä häihin. Miksi en voi sinnekään päästä? Miksi minun elämäni on vain eristystä? Kaikki muut pääsee. Kaikki muut saavat herkkuja ja leikkiä yhdessä. Kaikki muut saavat olla juhlissa mukana. En näe etes kun eno menee naimisiin. En näe niiden pukuja ja kukkia.
Yritin nyyhkytykseltäni selittää, ettei me itse voida asiaan vaikuttaa. Lääkärit päättää. Ei ole meidän kenenkään syy, ettei pääse. Kaikki on vain Reetan parhaaksi. Lääkkeet pitää ottaa oikeaan aikaan, että niiden vaikutus jatkuu. Nythän vaikutus on ollut hyvä, ei kannata lopettaa lääkkeitä. Iskä jää sinulle kaveriksi, ei sinun tarvi olla yksin. Varmaan voimme joitakin herkkuja sinulle ottaa mukaan.
Mitenpä lohduttelet, kun olisi ollut niin kauan odotettu juhlahumu Reetallekin tiedossa. Kaikki ei tosiaankaan mene aina käsikirjoituksen mukaan. Olin siis oikeassa lapseni pettymyksen määrästä, se koskettaa. Satuttaa.
Ikävä lukea tällaista :( Harmi että Reetta joutui pettymään...
VastaaPoistaMutta täytyy sanoa että olen ihmetellyt miten lääkärit ovat edes antaneet mahdollisuuden/toivoa siitä että Reetta pääsisi osallistumaan häihin. Meillä oli suunniteltu omat häämme elokuulle 2010. Aleksi sairastui heinäkuussa 2010 ja ensimmäisenä päivänä jo lääkärit sanoivat ettei Aleksi voi osallistua häihin ym. sukutapahtumiin ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Infektioriski on kuitenkin niin suuri syöpälapselle vaikka "tiedettävästi" kenelläkään ei olisikaan flunssaa jne.
Hienoo että eno menee naimisiin. :) Empäs ole tiennytkään...
VastaaPoista