Heräsimme aamuaurinkoon, pikkupakkaseen ja vaihteeksi puhtaaseen lumeen. Aurinkoinen Reetta soitteli minulle jo ennen seitsemää ja toivotti nauraen aurinkoista huomenta. Eilen illalla Reetta soitti minulle yhdeksän jälkeen pitkän puhelun. Oli kova ikävä. Niin olikin. Siinä tiristelimme itku kurkussa puolin ja toisin. Sillon sovimme tärkeän asian, vaikka kuinka itkettäisi, emme lopeta puhelua itkien. Muuten jää itkuvaihe ja paha mieli yötä vasten alitajuntaan. Näinpä. Niin me käänsimme loppupuhelun hymyyn. Sovimme aamupuhelusta, heti kumpi ehtii. Muttei viideltä, eikä vielä kuudeltakaan... Nousin itse ylös puoli seitsemältä ja niin Reetta kerkesi soittamaan minulle ennemmin. Neiti nosti verhot ylös ja päivitti näkymät; lunta ja aurinkoa. Näistä seikoista on hyvä aloittaa päivä valoisalla mielellä.
Eilen neidille tiputettiin jälleen pussillinen tromppareita. Meinaavat laskea hurjalla nopeudella. Crp on noin 120, eli kohonnut entisestään. Tänään onkin kolmas antibioottipäivä, jospa nyt olisivat lähteneet tulehdusarvot laskuun. Ainakin näin me suunnittelimme. Leukkarit ja neutrofiilit ovat ihan nollilla, mittaamattomissa. Eilen oli nenästä tippassut verta, mikä kertoo alhaisista tromppareista. Kuumetta oli ollut iltapäivällä 38 ja risat. Ei kuulemma ollut tarvinnut kuumelääkkeitä koko päivänä. Kuume oli siis pysynyt hallinnassa ja laskenut itsekseen 37 asteeseen. Hyvä niin. Olo tuntuu olevan energinen ja paljon olisi virtaa jos minkälaisiin projekteihin. Välillä laskevat arvot ja tankkaukset hirvittävät, mutta tätähän tämä on. Aikaisemmin Reetta ei ole pahemmin tarvinnut tankkauksia, mutta monilla lapsista ne ovat lähes jokapäiväisiä. Siksihän osastolla ollaan, että puuttuvia seikkoja korjataan. Pitäisi muistaa, että takana on hoitokaavion rankimmat hoidot, c-blokki. Ei siis ole ihmekään jos arvot tippuu ja nousee hitaasti. Pistääpä kohdalleen, aikuinen ei varmasti päätänsä nostaisi.
Reetalla on öisin nesteytys, ettei kuivu, 63 ml/ tunnissa. Muuten juoma ja ruoka maistuvat kohtuudella. Nyt on hitti ollut lämmin karjalanpiirakka, päälle notkeaa margariinia ja meetvurstia. Viikottain mieltymykset muuttuvat. Munia ei tarvitse nyt keittää, eikä lintumakkaraa hakea.
On aika pistää kotiblondit koulutielle. Niitä ihan laulattaa ja kuulostavat mukavilta lapsilta. Jatkuukohan tämä fiilis kuinka pitkälle, paas kattoo. Onneksi on aurinkoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti