Oikeastaan tekisi mieli noiduskella ristiin ja rastiin, mutta päästelen ilmoille vain fakkadiita ja välillä fakkadaata. Mitäpä se rumilla sanoilla kummenee, sihisenpä vain. Eilen crp lähti uudelleen nousuun, 45:een. Mitä, miksi? No siinäpä se nyt siis kireänä kuin vielunkieli odottelemme päivän tuloksia. Antibioottien piti loppua tänään, piti päästä kenties kotiin. Nyt, mikäli crp nousee yhä on vuorossa lääkkeen vaihto ja jatkot osastolla. Fakkadii!
Olen tsempannut Reettaa, jollei päästä ja lääke menee vaihtoon, onneksi olemme jo valmiiksi osastolla ettei tarvitse heti takaisin tulla. No, päähenkilö ei ole moksiskaan. Olemme saaneet olla kaksi yötä Maikkulassa ja eilisen päivän. Tehnyt todella nannaa. Viime yön nukuimme kolmestaan, minä Reetta ja Sinko-serkkumäyräkoira. Tai ainakin nuo kaksi nukkuivat sikeästi, leveästi ja laajasti.
Itse en kauhean hyvin nukuskellut, syyt ovat moninaiset.
Aamulla ajattelin pukeutua pirteästi, koska olin niin uupunut. Kyllä piti laukku koluta useampaan otteeseen, ennenkuin olin sinut jonkin vaatteen kanssa. Taas kun on noin viikon samaa laukkua kaivellut, alkaa oksettamaan kaikki ryysyt. Pirteyttä onneksi pakotin itseni pukemaan keltafuksian huivin muodossa, muuten hiihtelen tuikiturvallisissa trikoissa mustissa tottakai. Fakkadii itsellenikin. Reetta puolestaan viillettää pirteän keväisen vihreässä, ranteet ja kaula helmistä helisten. Kynnet ovat kirkkaan punaiset ja hymy leveä. Oisko aihetta ottaa lapsestaan opikseen? Edellisistä syöpälääkkeistä on taas useampi viikko ja Reetan kaljusta hiipii pientä untuvaa pintaan. Eilen, kun neiti ripsaria yritti itselleen laittaa, ei ripsiä ollut enää yhtään jäljellä. Oho, nehän on tippuneet kaikki. Illalla, kun ajelimme autolla Reetta jakeli elämäntapaohjeita iskälle puhelimiste. Uskomaton pomo; enemmän ulkoilua, vähemmän sisälläoloa, terveellisempää ruokaa, roskaruuat pois, ei telkkaria vaan lauta- ja korttipelejä, enemmän rakkautta ja tunteita, mökötys pois... Näinpä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti