Niin monia asioita tulee mietittyä päivin ja öin. Mihin lopputuloksiin miettimisellään pääsee. Ei aina yhtikäs mihinkään. Yritänkin nyt olla turhaa miettimättä ja pähkäämättä. Antaa niiden miettiä, jotka sen asian ammattilaisia ovat. Näin on paljon huolettomampi itsellä olla.
Olen ollut tiistaista saakka Reetan ja Fannyn kanssa Oulussa. Hoitoja paukutetaan tasaisella tahdilla. Tiistaina aloitettiin leikkurin kautta; lyppi ja selkälääke. Tiistai-iltasella saimme ulkoilla ennen nesteytyksen alkua. Reetta jaksoi kävellä kolmisen kilometria, eväänä munia ja jäätelöä. Nesteytys jatkuu sunnuntaihin saakka. Viimeiset kolme päivää on ammuttu kovilla lääkkeillä. Keskiviikkona ja tänään kolme eri solumyrkkyä, eilen kaksi. Neiti jaksaa todella hyvin, ei kuulemma tunnu missään. Kauhistuttaa ajatus, entäs sitten kun alkaa tuntumaan. Huh! Eli eipä kannata miettiä. Yksi lääkkeistä saattaa aiheuttaa kuumetta ja crp:n nousua. Tällä hetkellä ei kuumeesta tietoakaan. Silloin kun neiti ei ole sytostaattitipassa, vauhti on kova ja huoneessa ei pahemmin viihdytä. Onneksi Fanny on mukana leikkimässä ja puuhaamassa. Reetta on touhunnut pääkokkina keittiössä. Yhä uppoaa meksikolaiset tuliset tortillat, kananmunat kaikessa muodossa ja nuudelit. Lintumakkaran syönti loppui kuin seinään, nyt syödään munaa. Eilen hain kahviosta neidille 6 keitettyä munaa, keittiöltä tilattiin kolme. Munavoihin neiti laittoi viisi munaa. Pian on kaikki naposteltu. Yöpöydälläkin on varalta muutama muna odottamassa. Sitten kun neiti on tipassa, eikä saa poistua huoneesta hän maalaa. Taulupohjia olen hakenut kassillisen tälläkin viikolla. Toisaalta antautuminen luovuudelle on ihailtavaa. Neiti visioi, piirtää ilmaan ja sanoin kuvailee suunnitelmiansa. Kuvittelee sielunsa silmillä. Mieletöntä paloa, kuinka helppoa. Sain hoitajajiltakin kiitosta rohkaisusta ja innostamisesta. Voisihan nuo rankat syöpähoidot ankeamminkin lusia. Onneksi Reetta itse on ispiraation lähde. Ei tarvitse väkisellä jauhaa ja kannustaa. Miksi en lapseni hyväksi tekisi sellaista, minkä voin tehdä? Meidän keskustelut ja käsillä puhumiset menee varmasti monella yli hilseen. Mutta me ymmärrämme toisiamme. Reetta suunnitteleekin tulevaa taiteilijanimeään... Tällä hetkellä teon alla on tilaustyö tärkeään tilaisuuteen. Mutta siitäpä kerromme kun sen aika on...
Tiistaina kun ulkoilimme, iski Fannylle paha mieli. Oli väärät housut jalassa. En jaksanut narinaa moisessa tilanteessa. Otin siis yhden keitetyn munan käteen ja muna vei. Juoksin kaahaillen käsi ojossa, muna kädessä ympäri yläramppia. Nääs muna vei lujaa, poukkoillen, mutkille ja äänekkäästi. Reettaan moinen munahuumori upposi täysin, mutta Fanny huusi kahta kauheammin kun sitä hävetti äidin tekemiset. Miten noiden kanssa pystyy kompromisseja hiomaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti