LAINAUKSIA

Kyllä tämä äitinä olo on välillä salapoliisin työtä. Vernalle tuli muistutus kirjastosta sellaisesta kirjasta, josta ei ole tietoakaan. Ainakin neiti silmät suurena näin väittää. Kun aloimme selvittämään onko Verna lainannut omaa korttiaan jollekin kaverille, niin ei. Mutta Verna on kuulemma omalla kortillaan lainannut muillekin tytöille kirjoja. Siis tässähän on vinha ero. Kuulemma kavereilla ei ole omat kortit olleet tallessa, jolloin Verna on omallaan heille lainannut. Outoa on myös se, että kaikkien oppilaiden kirjastokortit ovat opettajan laatikossa, mutta siitä huolimatta osalla ei ole omia tallessa. Saimme penkoa koko luokan pulpetit ja kadonnutta kirjaa ei löytynyt. Menimme asiaa kirjastoon selvittämään. Sieltä paukahti yhteensä 14 lainattua kirjaa, joista ainoastaan yksi löytyi Vernan omasta pulpetista. Palasimme jälleen koululle. Toiselta kaverilta löytyi 4 ja toiselta 5 puuttuvista kirjoista. Mysteeriksi jäi yhä 4 kirjaa, kenellä ne ovat? Eihän noin pienet tajua kirjastoautokäyttäytymistä vielä ollenkaan. Tuskin koko kirjoja edes avaavat. Mietin myös, kuinka yhden lapsen kortilla annetaan lainata kassillinen kerrallaan. Molempien tyttöjen äideille soittelin ja asiasta kerroin. Molemmille näistäkin tytöistä oli muistutuskirjeitä kotiin tullut. Siis aivan kauhea rumba. Eihän tuon ikäiset tajua, muista, ymmärrä saati sitten uskalla tunnustaa tekemisiään. Kysyinkin äsken Vernalta, kuka sinne vankilaan lähtee nyt tuomion istumaan, jos puuttuvia kirjoja ei löydy? Raukka huusi naama märkänä puoli tuntia. Uskoisin opin menneen perille. Lupasin mennä vankilaan hänen puolestaan, mutta hyvityksenä pitää tehdä lisää kotitöitä. Uhkaus, kiristys ja mitä niitä nyt olikaan...