Tuplat notkuvat musiikin tahdissa, hengaillen. Laulavat. Miten ne voivatkin osata niin monia sanoituksia ulkoa, eikä kyse ole aivan lastenlauluralleista. Keitin kotiutuksen jatkumisen kunniaksi kattilallisen pinaattikeittoa. Sitä syödään nautiskellen munien ja raejuuston kanssa.
Verna tuossa miettikin, toivottavasti loputkin kadonneet kirjat löytyvät. Kyselin harmittaako? Harmittaa, kuulemma. Reetta siihen tietävästi virnuili ja totesi Vernan olevan sellainen tunteiden tulkki. Näinpä, ei tahdo aina irrota vastaukset, mutta sitten jostakin rakosesta pilkahtaa harmi ja huoli. Reetta puolestaan on aina ollut tunteiden tulkki, joko/tai, on/off. Miten sen nyt sanoin kuvailisi. Kun Reetalla on asiat hyvin, hän on erittäin sydämellinen ja rakastettava. Kun asiat eivät ole niin hyvin tulee vastaan se toinen ääripää... Tunteiden tulkkimme pistää kuulumaan ja näkymään niin että raikaa.
Toimme eilen metsästä puunsiemeniä. Niitä leijaili hangelle rupelimen tavoin. Oli puhe pistää niitä tänään multaan. Mutta muutimme mieltämme Reetan nolla-arvoista johtuen. Ettei mullasta mikään itiö tai pöpö pomppaisi. Nääs osastolla ei saa olla ruukkukukkia tai kimppuja pöpövaarasta johtuen. Tämä tuli muutama viikko sitten esiin, kun Reetta sai kukkalähetyksen. Kauhistuin asiaa, omaa tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni. Olenko omilla kukkavirityksilläni kotona aiheuttanut tai altistanut lastani sienille, homeille, pöpöille, bakteereille, itiöille ja viruksille? Siis kaikelle mahdolliselle, mitä mullasta voi nousta. Jopa alkukantaisia eläimiä. Puistatti ja syyllisyys vapisutti. Onneksi sain synninpäästön hoitajilta. Koti on koti, siellä kuuluu voida elää mahdollisimman normaalia elämää. Toki pöpökanta pysyy vallan "kohtuullisena" nelijalkaisistakin johtuen. Meidän huushollista ei saa tekemälläkään steriiliä. Eilen tuuletimme matot, sohvatyynyt ja siivosimme huolella. Ja taas leijuu...
Aamupäivästä alkanut stressaava olotila tuntuu hiukka laukeavan, päänsäryn muodossa. Vetää olon ihan voimattomaksi, muttei kuitenkaan uskalla huokaista.
Teinkin ehdotuksen levollisesta ja miellyttävästä kotona olosta. Ei siis riitaa, tappelua, karjumista tai vieraita. Josko näillä saisimme olla Reetan kanssa koko viikonlopun kotona. Ehdotin, mikäli pitää raivota, itkeä tai huutaa jostain syystä, se henkilö menee suoraan pihalle ja avaa hanat vasta ulkona. Jospa raivotila ei silloin tarttuisi ja paisuisi. Reetan trompparit ovat tosi alhaiset, mikä taas aiheuttaa helposti nenäverenvuotoa. Aamulla ennen verikokeita tein asiasta jo diagnoosin, sillä verta tippasi nenästä. Ja sikäli mikäli Reetta pulttaa jostain ja raivoaa kunnolla, se tietää verta nenästä ja se taas tietää sairaalareissua... Hitonmoinen kierre, niin moni asia johtaa toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti