Aamu alkoi kaikin puolin väärällä jalalla. Heräsin jo viideltä Reinon tuuppimiseen ja siinä samassa Väinö aloitti aamuvillin. Koirat halusivat ulos. Katsoin parhaaksi päästää, sillä Reinon massu saattoi olla herkillä. Tämä taas johtui Reinon eilisestä pannarivarkaudesta. Tein pannullisen pannaria, josta jäi noin puolet syömättä. Autoin systeriä muksuineen lähdössä ja saattelin eteisessä. Silloin herkkupeppumme Reino laski tilaisuutensa koittaneen. Nousi pöytää vasten ja alkoi hotkimaan pannaria. Sain itse teosta kiinni, kaivoin tosi syvältä kurkusta kaikki pois ja toruin. Sen verran kovapää koiramme on, että ajattelin antaa tulisen opetuksen. Tein pari syöttipannaria, jotka sivelin jalapenokastikeella, siis hottia. Jätin pöydän reunalle ja niinhän Reiska siitä nappasi. Ilmeestä, sylkemisestä ja pään puistelusta pätellen tajusi syövänsä muuta kuin kuvitteli. Sama toistui kaksi kertaa. Takaisin tähän aamuun. Eli koiraparalla saattoi aamuviideltä olla polttavaa tulossa, joten pihalle ja äkkiä.
Kummasti siinä valpastui, tajusin jälleen lumipyryn ja uudet kinokset. Ärsytti. Torkahdin kuuden jälkeen uudelleen. Heräsin lasten taisteluun. Verna oli ottanut Actimellia, avannut purkin ja sekoitti vasta sitten. Mikäpäs siinä, mutta kun sekoitti sohvalla. Kauhea siivo, eikä hän kuulemma voi koskea sohvaan kun se on niin likainen. No miksikäs se on likainen, alappa vaan siivota. Märyä, sotkua ja kaikki muutkin olivat kuin vastarannan kiiskiä. Äiti ei pese tarpeeksi pyykkiä, leipä oli kuivaa, jääkaapissa vääriä asioita, maito loppui, kaikki vastusti. Oli todella haasteellista saada kaikki eri aikaan koulutielle. Ärsytti tyhjänpäiväiset napinat. Verna uhkaili, ettei tule koulusta kotiin jos en ole hakenut valmista grillikylkeä. Samalla hän lasit kierossa kysenalaisti aamupalani. Tajuanko, että juon kahvia ja syön yhtä aikaa jogurttia, jossa on marjoja, siemeniä ja pähkinöitä? Mielestäni tajusin ja olen tehnyt niin lähes joka päivä. Mutta tänään minua katsottiin kuin suht halpaa makkaraa asian puitteissa. Hox hox! Fanny lähti onneksi asiallisesti liikenteeseen. Tessalla haittasi luonnonkiharat, tekstarit, tiskit, petinpettaukset, pyry... Mietinki mikä oli syy ja mikä seuraus? Aiheutinko omalla käytökselläni lisäpotkua lapsilleni, vai oliko heillä jo valmiiksi haasteellisempi päivä alkamassa?
Systeri soitti, onneksi haastetta riitti muuallakin tänä aamuna.
Soittelin Ouluun ja käskin ottaa selvää Reetan antibioottien jatkosta. Mikäli 5 päivää riittää lääkkeestä, pääsevätkö he kotiin? Vai pitääkö sairaalaan jäädä? Pasin pitää olla viimeistään lauantaina kotosalla, menenkö siis huomenna vaiko enkö mene osastolle? Vai tulevatko he kenties kotiin yhdessä? Käskin ottaa selvää, jotta itsekin osaisin suunnitella, mitä, missä, milloin. Alitajuisesti sekin minua ärsyttää, kun en taas tiedä tarpeeksi mistään mitään.
Mutta siinäpä tuli se ärsytys purettua. Äsken itsekseni nauroin, kun muistin tuplien laukaisun. Kun muksut olivat pieniä imetin Tessaa 9 kuukautta, Fannya puoli vuotta ja tuplia 3 kuukautta. Reetalla todettiin pienenä geeniperimän kautta alttius sairastua laktoosi-intoleranssiin. Joten vaihdoimme laktoosittomaan jo vauvana. Olin tuplien kanssa saunassa, muksut olivat silloin kolme vuotiaita. Reetta kyseli minulta, äiti kummasta tissistä sulla sitä hylamaitoa tuli? Aika looginen kysymys vai mitä, kummasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti