Ihana huojennus tälle päivää, veriarvot lähteneet kohenemaan. Jes, oikea suunta. Pitkästi on matkaa vielä tavoitteellisiin arvoihin, mutta käännös on tapahtunut ja antibiootit puree.
Olen tehnyt vaihteeksi lumitöitä. Olen sorkkinut jatkovarsilla ja teleskooppivarsilla lumia katolta, mutta jäässä ovat yön jäljiltä. Maaliskuu maata näyttää, ei ainakaan meidän pihalla näytä. Olen kaivanut laatoituksia esiin etupihalta, mutta lähes hukkaan joutuivat taas viime yönä. Takapihalla on ainakin puolen metrin kinokset kauttaaltaan, paikoitellen metriset. Kesällä pyykkinaruille pitää kurottaa, nyt pitää kumartua että pääsee alitse.
Saimme myös yllättävää lenkki- ja kahviseuraa. Bongasimme koirien kanssa koulukaverin äidin lenkiltä ja juttua riitti pitkäksi aikaa. Eipä minun tarvinut yksinäni päivää kärvistellä. Eilen onneksi kaveri tuli käymään, päädyimme yhdessä salaatille ja kissanruokaostoksille. Yhtälö tämäkin; minä keskellä päivää ilman muksuja kaupassa ostamassa kissanruokaa kaverin kanssa. Tessa soitteli minulle juuri silloin, eikä meinannut uskoa, ihanko totta. Ei siis minun tapaistani. On todella vaikeaa olla muutama tunti itsekseen, en kauheasti tästä nauti. Olen imuroinut, pyykännyt, touhunnut ja hyörinyt. Koittanut onttouden tunteen täyttää touhulla. Minä niin tarvin tuota melusaastetta ja natinaa ympärilleni. Elämisen meininkiä. Onneksi nuo elikot tassuttelevat perässä joka mutkat sisälläkin.
Soittelin juuri Reetalle, ei ehtinyt puhumaan. Huoneessa oli askartelunohjaaja. En tiedä kumpi on ohjattava ja kumpi ohjaa... Reetalla riittää noita ideoita omastakin takaa. Edellisellä kerralla Reetta oli ohjannut Pasin tekemään jäätelötikku-ukon. Ihanaa vaihtelua kuitenkin huoneessa lusimiselle ja saapahan Pasikin pienen happihyppelyn sillä aikaa. Kuumetta ei kuulemma ole ollut, sen neiti ehti kertomaan. Oliko muuta asiaa? Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti