Tänään on perjantai, uuden elämämme toinen päivä, tulkoon tästäkin kaunis ja ikimuistoinen. Jatkukoon yhtä kiitollisena ja hyvillä mielin kuin eilinenkin.
Olen myös suunnattoman kiitollinen elämäni hirveimmästä päivästä, päivästä joka piirtyy jälleen kalenteriimme pysyväksi, Reetan elämän loppumisen päivä, keskiviikko 21.9.2016 kello 14.35. Reetan vanhan elämän viimeinen päivä. Taitekohta, raja, henkäyksen ohut asia elämän ja kuoleman välillä. Se raja, jonka lapseni ylitti niin kauniisti, niin keveästi, niin valmiina ja niin lopullisesti. Reettamaiseen tapaan nopeasti, kun itse tahtoi, ilman hössötystä, ilman lässytystä, vauhdilla, tavallaan helppoudellaan yllätyksenä kaikille. Hän näki tilaisuutensa tulleen ja tehtävänsä valmiiksi tehdyn, päästi irti ja vaihtoi puolta. Keskiviikkoaamuna Reetta katsoi minua suoraan silmiin, väsyneenä ja kyynel vierähti. Hän oli niin valmis ja tiesi tulevan, kuinka viisas voi olla lapsen katse.
Minua hymyilyttää ja silmät ovat kyynelissä, saan hymyillä, meillä oli lainassa aivan huikea superhuippu tytär, onneksi meidät valittiin hänen vanhemmikseen. Olen myös hengästynyt, kaikesta. Minulle sanottiin kuusi vuotta sitten "Tämä lapsi opettaa sinulle vielä paljon..." Kyllä paljon on opettanut minulle, muille sisaruksille, Pasille, lähipiirille ja tuntuu opettaneen todella laajasti. Samaan aikaan olen kiitollinen omasta kovapäisyydestäni ja hitaasta oppimisestani, saimme niin monta uutta jatkoaikaa näinä vuosina. Reetta tiesi tarinansa, 19.5.2014 on yksi niistä päivistä. Hankimme silloin paljun, tärkeä päivämäärä, silloin isänikin oli vielä mukana täysissä voimissaan. Kesken sukeltelujen, paljussa kisailun Reetta sen todisti. Pärskähti pintaan ja sanoi "Äiti, kun minä kuolen, haluan kuolla sinun sylissäsi" ja sukelsi uudelleen. Asiaan ei palattu sen enempää, mutta täytin lapseni pyynnön. Monina tiukkoina hetkinä olen yrittänyt vaihtaa sanaa jos, kun-sanan paikalle, mutta Reetan sanoissa ei ollut mitään jossiteltavaa, se oli selvä ilmaisu, toive ja mietitty asia. Reettamaisen napakka.
En koe olevani montussa, mutta varmasti tulen sinne menemään, toivon hartaasti ettei se monttu tule olemaan pysyvä olotila. Lähipiiriä olen pyytänyt ottamaan kopin tarvittaessa ja seuraamaan tilannetta, jos en itse kykene ja tajua. Onneksi on lähipiiri, hyvä sellainen, tukeva ja napakka tukiverkko. Kiitos suku, sisareni ja todellisen ystävyytensä kynnet näyttäneet läheiset. Olette huikeita ja olette tärkeitä. Tulemme tarvitsemaan teitä vielä paljon...
Eilen saimme serkkutytön tuomana videoita Reetan toilailuista, näytelmistä, tanssiesityksistä... Nyt Pasi niitä katsoo ja kenenkäs rätkätys sieltä kuuluukaan, Reettamme iloinen, tarttuva ja kupliva. Reetta antaa siis edelleenkin meille luvan nauruun, se pitää muistaa, me suremme Reetan tapaan, äänekkäästi ja vauhdikkaasti. Hänen osoittamallaan rohkealla ja laajalla tunneskaalalla. Itkemme silloin kun itkettää, nopeasti turskautamme ja saman tien olemme jo seuraavassa vaiheessa. Jos naurattaa, nauramme, Reettakin nauroi loppuun saakka.
Verna, ainoa tuplamme, lähti aamulla kouluun. Itse halusi, tunsi olevansa valmis, annoin mennä. Rohkea tyttö, todellinen sissi. Reetan sisko, puolikas, ymmärrän. Torstaina heräsin huojuvan epätodelliseen oloon, lapaset roikkuivat todella alhaalla, samaan aikaan olin voittaja, levollinenkin ja se kiitollisuuden määrä on huikea. Ystäväni, tärkeä tukijani, on menettänyt lapsensa vuosi sitten yllättäen, tapaturmaisesti. Minä koen, että minun menetykseni on helpompi, äitinä armollisempi, vaikka totta kait lopullinen ja tuskainen. Niin monta kertaa olen asiaa jäsennellyt, omat jäähyväiseni näinä vuosina jättänyt. Minua on äitinä valmisteltu tulevaan, usein ja pitkään. Jos saisin valita, valitsisin tämän tavan luopua lapsestani. Meillä oli luopumisenkin aikana paljon hyviä hetkiä, paljon selväksi käsiteltyjä asioita, ei mitään jäänyt sanomatta, ei kokematta. Kaikki on nyt tässä. Kauan sitten, en edes muista oliko minulla lapsia, naiviudessani olen asiaa miettinyt, ääneen sanonutkin. Ilmeisesti liittyen johonkin tapahtumaan, uutiseen. Olen sanonut, että jos minun pitäisi menettää lapseni, niin mieluummin yllättäen kuin vaikean sairauden kautta... Miksi minä olen silloin edes asiaa miettinyt, en tiedä. Mutta tänään sanoisin toisin, nyt olen valmis tähän, valmiimpi kuin koskaan.
Olimme sairaalassa vain 26 tuntia, vedimme kotona ihan tappiin saakka. Reetta on käynyt tiistaina aamulla kotona kanssani suihkussa. Maanantaina kävimme pikakeikan trompparitankilla päiväsairaalan puolella. Sanoin "tulemme, mutta meidät pitää päästää myös lähtemään." Tyttö oli terävä, tunnisti, tosin hiukan aineissa yön jäljiltä. Hoitajan sanoin "Reetta sinä näytät todella hyvältä, paremmalta kuin osasin odottaa..." Näinpä, Reettahan näyttää edelleenkin hyvältä, ei sairauden runtelemalta. Kolme viimeistä yötä kotona Reetta oli kipuilevan levoton, emme pahemmin nukkuneet, eikä kotona olevat lääkkeet auttaneet. Tiistaina soitin osastolle, että olemme tulossa. Reetta sai toimivan kivunlievityksen. Hänelle tuli myös raju verenmyrkytys, viruskuormineen ja leukemia oli räjähtänyt täysille. Onneksi kieltäydyimme täydellisestä verenkuvasta kaikki nämä viikot, sillä plasteja kasvoi vauhdilla, onneksi emme niitä numeraalisesti joutuneet todistamaan. Mikä sitten oli kuolemansyy, minusta se on elämän loppuminen. Yksinkertaisuudessaan. Näin kuinka hauras lapseni oli. Lääkärin kanssa juttelin vain tuntia ennen Reetan lähtöä, silloin sain faktat tietää, numeraaliset. Meitä onniteltiin siitä kuinka hyvin pärjäsimme kotona, onnistuimme sairaalaa ja todellisuutta karttelemaan, elämään ja nauttimaan. Reetta veti niin täysillä tappiin saakka. Viikko sitten perjantaina Reetta oli vielä koulussa, tikotti nättinä koulukuvauksissa, jaksoi kohtuullisesti. Sunnuntaina shoppailimme, kävimme ulkona syömässä ja olimme pihatalkoissa kolmisen tuntia. Ei huonosti! Samaan aikaan kun lapseni menehtyi sain koulukuvista viestin, sen tuoreempia yksityiskuvia tuskin kenelläkään on. Viisaan näköinen tyttö, eläväinen ja kaunis. Huikea! Muu perhe oli vielä kotona, kun Reetta pääsi pois. En siitä ilmoittanut, koska he olivat juuri tulossa luoksemme. Samalla kellonlyömällä Vieno, Reetan hoivakissa, oli käyttäytynyt oudosti. Vieno oli säntäillyt, juossut piiloon sängyn alle, se tiesi Reetasta, pysyi sängyn alla iltamyöhään. Seuraavana yönä ei kamariimme tullut, ei Reetan tyhjään sänkyyn kiivennyt, viisas. Minulla oli suuri kunnia pestä ja laittaa lapseni, puin hänelle omat vaatteet, ne jotka Reetta tyttöjen kanssa on valinnut. Reettamme nukkuu nyt itsensä näköisenä pillifarkuissa, raitapaidassa hiukset valtoimenaan. Ja mikä huikeinta hänen huulillaan on hymy, kaunis ja levollinen, niin Reettamainen. Perheenä yhdessä kävimme hakemassa pihlajanmarjatertun käsiin. Saimme hyvästellä Reetan pitkän kaavan mukaan. Sisaret ja isä silittivät, koskettivat, puhuivat, pussailivat ja itkivät. Reetta oli heille edelleenkin se sama Reetta kuin ennenkin. Tyttäremme ovat huikean rohkeita nuoria, saan olla laumastamme todella ylpeä. Sairaalassa kommentoivat myös tytärtemme tapaa suhtautua Reettaan, vaikka tilanteet muuttuivat näinä vuosina rajustikin, aina he sopeutuivat ja olivat täydellisiä siskoja Reetalle.
Reetta tai hänen maalliset kuorensa jäivät vielä Ouluun. Eilen valitsimme arkun. Hautajaiset olen suunnitellut jo aika päiviä sitten, ruokia ja servettejä myöten. Viimeinkin Reetta saa haluamansa ja toivomansa ikiomat juhlat, omat bileet. Kaikki kun on aina pitänyt jakaa kun on kaksonen... Tällä hetkellä elämässämme on tyyntä, kiireetöntä ja hiljaista. Kalenteri ei määrittele päiviämme, mekin leijumme ajattomassa ikuisuudessa.
Olemme saaneet huikeasti tervehdyksiä, koskettavia osanottoja ja viestejä. Emme ole siis yksin, Reetta koskettaa yhä niin monia. Hämmentävää on ollut lukea ne lukuisat kiitokset siitä kuinka Reetta on opettanut ja niin monella tavalla koskettanut monia. Kuinka ihmiset ovat kiitollisia siitä, että ovat saanet olla mukana, osana tätä selviytymistarinaa. Vieraita on käynyt kolmisenkymmentä, uskon että tänään ja viikonloppuna on vilske. Kukkia, värikkäitä sellaisia ja kynttilöitä on paljon. Meistä on pidetty hyvää huolta. Lohikeitto ja kahvit ovat valmistuneet itsekseen, karjalanpiirakoita monta pellillistä, tonnikalapastavärkit, pullat ja pikkuleivät kertakäyttöastioineen ilmestyneet, tiskit on hoituneet. Tarkistuskäyntejä ja tarkistussoittoja lähipiiriltä, olemme ne läpäisseet. Toistaiseksi. Pasi purkaa pyörätuoliramppeja, mööpleeraa, apuvälineet on autotalliin parkkeerattu. Haistelen Reetan vaatteita, tuoksuttelen tyynyjä, juttelen kuville, tunnen kuinka minua seurataan.... Mietin ja suunnittelen, kyselen mielessäni lapseni mielipidettä asioista, pähkäämme yhdessä. Tiedän, että asioilla on tapana järjestyä, Reetan kohdalla monta asiaa on nyt näin järjestynyt. Hyväksynen sen pikkuhiljaa, ainakin yritän sopeutua. Kun ajoimme keskiviikkona kotiin Oulusta sanoin tytöille ja Pasille, että olkaa valppaina, Reetta on yhä mukana ja antaa meille merkkejä. Uskokaa joka haluaa, minä uskon. Ja kuinkas siinä sitten kävikään, juuri ennen kotiristeystä automme ikkunoiden tasolla lensi suuri, kaunis ja rauhallinen pöllö, selviytyjä.
Uskomatonta tämä kaikki. Kirjoitat niin kauniisti Reetasta ja hänen lähdöstään. Teillä on ollut raskas tie, mutta silti olette jaksaneet säilyttää positiivisuuden, ihailen sitä suuresti. Blogisi on koskettanut minua kovasti, vaikka en teitä tunnekaan. Toivon vain kaikkea hyvää teille!
VastaaPoistaHyvää matkaa Reetta!
Lämpimästi myötäeläen mukananne. Reetan ja koko perheenne tarinaa olen seurannut pitkään ja varmasti Reetta opetti meille kaikille jotakin tärkeää. Voimia ja enkeleitä päiväänne jokaiseen ja Reetalle hyvää matkaa kera enkeleiden.
VastaaPoistaToivottaa, lukijanne Johanna
Luen täällä vedet silmissä. Ihana, kaunis lähtö! Ihana pöllö, joka teitä saatteli. Voimia.
VastaaPoista❤
VastaaPoistaReetta elää kanssanne aina.Rakkaus ei koskaan häviä. Tunteet tulevat ja menevät,suru ja kaipaus muuttaa muotoaan. Elämä jatkuu. Voimia teille kaikille,olette upea perhe.
VastaaPoistaLiikuttava, kaunis kirjoitus. Minä uskon merkkeihin. Itsekin oman lapsen menettäneenä niitä saan. Ihmeellinen elämä <3 Lämmin osanotto. Halaus. Voimia tuleviin päiviin <3
VastaaPoistaEikö teillä pöllöjä jossain vaiheessa virkkailtukin?
VastaaPoistaMatkaanne seuranneen, mutta harvoin kommentoineen lukijasi ajatukset ovat nyt kanssanne. Merkkeihin uskon minäkin.
Kyyneleet tuli silmiin, kiitos näistä hetkistä mitä olen saanut lukea täältä Tiina. Olette ajatuksissa, lämmin luja rutistus 💖
VastaaPoistaVuosia teitä seuranneena, en voi ku ihailla teijän positiivisuutta ja lujaa tahdon voimaa puskea eteenpäin, kaikesta huolimatta <3 kyyneleet vain valuvat ja yhteiset hetket muistoina <3 halaukset teille kaikille <3 - kata-
VastaaPoistaEdelliset kommentoijat veivät sanat suustani. Olette huikeita! Lämmin osanotto! Ja voimia uuteen arkeen!
VastaaPoistaKoko päivän olette olleet mielessäni <3 Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia teille <3
VastaaPoistaHei. Laitoin eilen jo osanotot. Olen vuosia blogiasi lukenut ja lehtien välityksellä tarinaanne seurannut. Reettan tarina on koskettanut vuosien ajan kovasti. Eilen veimme kynttilän keskustaan puun juurelle, vaikka emme henkilökohtaisesti tunnekaan.
VastaaPoistaTodella kaunisti jälleen kerran kirjoitit.
Voimia tuleviin päiviinne, kauniit muistot eivät kuole koskaan. <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaÄlä ajattele, että elämä on lyhyt.
VastaaPoistaAjattele: Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Lämpimin ajatuksin matkassanne mukana <3
Olette aivan mahtavia. Terveisiä täältä vähän matkan päästä. Jatkan seuraamista, niin Reettakin varmasti tekee.
VastaaPoistaReetta on mukana elämässänne aina ❤
VastaaPoistaSurun kyynelten
VastaaPoistalävitse loistavat
onnellisten muistojen
kultaiset säteet.
Halaus teille kaikille <3
Osaanottomme
ex-naapurit Nivalasta
Voimia teille kaikille❤
VastaaPoista💗
VastaaPoistaKiitos tästä kauniista kirjoituksesta, kiitos tarinanne jakamisesta, kiitos Reetan elämästä joka on koskettanut syvältä - itkettänyt ja naurattanut <3 Voimia surun ja kaipauksen hetkiin <3
VastaaPoistaKatja M.
Heittäkää arkulle sievästi multaa, siellä on Reetta, siellä on kultaa.
VastaaPoistaOsaanotot ja voimia koko perheelle. <3
Voi että tuntuu pahalle. :'( viimeksi ja eka kertaa teitä näin kun tytöt oli n.2-3v ja käytiin teillä pitsalla ja kuviakin löytyy. Otan osaa <3
VastaaPoista❤️
VastaaPoistaLuin kirjoituksesi kyyneleet silmissä. Osanotot ja voimia koko teidän perheelle. 💖
VastaaPoistaRoopen äiti, Outi
Niin kauniisti kirjoitettu. Reetta on todella jäänyt mieliimme urheana taistelijana ja viisaana sieluna. Koskettanut monia. Lämmin osanotto ja halaus. Enkeleitä ympärillenne teitä kannattelemaan. ❤
VastaaPoistaMerkit pitää paikkansa,niihin kannattaa luottaa ��paljon voimia perheelle, ihania tarinoita olet kirjoittanut raskaan elämän keskellä, kiitos kun olet jaksanut jakaa.enkeleitä ympärille ��
VastaaPoistaEn tunne edes tapausta, mutta facebooktutun kautta löysin tänne. Osanottoni tottakai, mutta täytyy sanoa, että harva ihminen saa elämän aikana tällaisia opetuksia kuin sinä ja perheesi olet saanut. Toiseksi on pakko sanoa, että sulla on todella kirjoittamisen lahja hallussa. Aivan mahtava lukea näin eläväistä, herkkää ja aidonoloista tekstiä. Jaksamista teidän perheelle!
VastaaPoistaLämmin osanotto perheellenne. Löysin blokikirjoituksesi ystävän jakamana ja vielä sängyssä ollessani sen itkien luin.
VastaaPoistaNiin kauniisti kirjoitat, niin sydäntä riipivästi.
Niin reipas ja elämänhaluinen tyttö on teillä ollut.Hän on jättänyt lähtemättömän jäljen varmasti kaikkien lähestein ja ystävien elämään ja tämän kauniin, koskettavan kirjoituksesi myötä niin monelle muullekin.
Paljon lohtua ja enkeleitä teille kaikkiin tuleviin päiviin <3
Voimahalaus surusisko ❤️ Menetin oman 12-vuotiaan esikoispoikani tapaturmaisesti marraskuussa 2014. Itsekin kirjoitin paljon tuntemuksistani "uuden elämän" alkumetreiltä. Jos joskus haluat lukea niitä tai jutella muuten vaan, ota yhteyttä. Voimia koko perheelle! ❤️
VastaaPoistaNyt olen vapaa ja mukana tuulen
VastaaPoistasaan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
-Eino leino-
❤ Voimia ja jakSamista koko perheelle ❤
❤
VastaaPoistasieltä fasebook kautta näin ja luin tarinan en itkulta kyyneleiltä meinannut nähdä mitään.oli niin koskettava tarina.ja sitä kuinka urhea oli Reeta ja miten te perhe jaksoitte.itse olen kokenut saman kun pienten poikain lapsenlasteni äiti menehtyi nuorena leukemiaan.poikani vaimo.30v ja kuinka hänen äitinsä isänsä sisarukset surivat.me kaikki.mutta nyt kun luin reetan tarinan ja jaot äitinä meidän luettavaksi.se kosketti syyvästi .mutta uskon et pikku reetta on enkelinä ja seuraa teitä kuin minä olen uskonut poikain äidin seravaan poikain elämää enkelinä vierellä.voimia koko perheelle.oikeen paljon.
VastaaPoistaLämmin osanotto.
VastaaPoistaKeinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.
Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.
Johanna Kurkela: Prinsessalle
Kuinka kauniisti kirjoitit. Iso itku tuli. Suuresti voimia teille!
VastaaPoistaKuinka kauniisti kirjoitit. Iso itku tuli. Suuresti voimia teille!
VastaaPoistaEn olisi ikinä halunnut lukea näitä uutisia. Sanaton olen. Voimaa ja rakkautta koko perheellenne <3 Tiedä, että voit aina ottaa yhteyttä jos haluat jakaa ajatuksia, tuntemuksia. En tiedä muistatko meitä, mutta Aleksi enkelin perhe täällä ottaa osaa suruista suurimpaan <3
VastaaPoistaReettanne on nyt kaunis enkeli Taivaan Isän kodissa.
VastaaPoistaHän on jo perillä jonne me olemme vielä matkalla.
Jälleennäkemisen toivo lohduttaa .❤️
Kiitos kauniista kirjoituksestasi <3
VastaaPoistaSuloinen pöllö kodissamme muistuttaa meitä Reetasta. Voimia koko perheelle <3
Me lähdemme elämästä
VastaaPoistaemmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.
(Martti Lindqvist)
Osanotot koko perheelle, Reetta oli uskomaton taistelija. ❤️ Olen lukenut blogia useamman vuoden, ja uskon saaneeni myös terveydenhuollon ammattilaisena välineitä leukemiaa sairastavien lasten kohtaamiseen, kiitos siitä! Kaikkea hyvää teidän perheelle, ja voimia surun keskelle!
Voi suloista Reettaa! Lämmin osanotto ♡! Jonkin aikaa olen blogia lukenut ja tyhjä humahdus kävi lävitseni, kun yhtäkkiä olikin uutinen Reetan poismenosta.
VastaaPoistaHän jätti maailmaan paljon lämpimiä jälkiä, hänellä oli suuri tehtävä. Niin kauniisti käyt läpi kaikkea iloon ja suruun liittyvää. Taas huomaan sen, miten suru ja kauneus ovat lähellä toisiaan. Elämä on ihme, elämä on lahja.
Voimia teille tähän uudenlaiseen syksyyn. Olette monien rukousten suojissa.
Vielä kerran tulee päivä
VastaaPoistakun en jaksa taistella.
Kerron kyllä milloin
se on koittava.
Niin kuin joku koputtaisi
hiljaa kotiovella,
silloin tiedän,
nyt on aika avata.
Pidä silloin hiljaa kiinni,
syliin hellään rutista.
Pidä kädestäni kiinni, lohduta.
Että voisin aivan hiljaa
huomaamatta nukkua,
että voisin luulla,
tulet mukana.
Sitten anna minun mennä,
kun on aika lähteä,
kerro kuinka unelmoimme
joka kevät yhdessä.
Silloin anna minun mennä,
kerro kevään linnuista,
kuinka kaunis onkaan taivas
kuinka kaunis uusi kesä ihana.
Toivon, ethän enää silloin
kannusta ja rohkaise.
Ethän pyydä, että jäisin elämään.
Säästä minut hiljaa vain:
irti päästä, olet vapaa lähtemään
(Petri Laaksonen)
Lämmin Osanotto suruunne
Osanotto suureen suruunne ja voimia tuleviin päiviin. Menetin oman poikani kolme vuotta sitten syöpään. Katselen virkattua pöllöä, joka oli Reetan hyväntekeväisyystuote.Toivoin niin kovasti, että Reetan tarina olisi saanut toisenlaisen lopun. Olit niinkuin tähdenlento, lapsukainen, pieni hento. Valon loit sä kotihimme, ikikaipuun sydämiimme.
VastaaPoistaVoimia ja lämpöä koko teidän perheelle surun keskelle <3 uskomattoman voimaannuttava teksti ja niin koskettava, että on mahdoton olla kyynelehtimättä.
VastaaPoistaTerveiset tamperelaiselta seuraajalta,
Reetta pilvien päällä ja te kaikki olette ajatuksissa!
Uskomaton pieni nainen käsiinne annettiin ja miten hyvää huolta aarteestanne piditte. Osanottoni suuren menetyksenne johdosta. Samalla myös kiitän Reetan mielettömän tarinan julkaisemisesta <3
VastaaPoistaHyvää matkaa ikuinen auringonvalo, Reetta-ystävämme. Valtava ikävä jää. Voimia koko perheelle ja lämmin osaanottomme suureen suruun. Ikuisesti ja lämmöllä muistamme Reettan tsempit kuin Elias oli heikoimmillaan. Elias lähettää Reettalle pilven reunalle paljon terveisiä. Kultainen muisto hänestä jää. Te olette olleet yhdessä Reettan kanssa melkoinen voimapaketti. Kiitos Tiina sinulle vierellä kulkemisesta.T. Bertta ja Tomi +Elias, Sara ja Iiris
VastaaPoistaSanaton osanotto!
VastaaPoistaT:syöpälapsen isoäiti
Sanaton osanotto!
VastaaPoistaT:syöpälapsen isoäiti
Lämmin osanotto sinne Teille❤️
VastaaPoistaLuin liikutuksen vallassa kirjoituksesi.
Myötäeläen ja voimia toivottaen kaikkiin päiviimme.
Teillä oli urhea tyttönen. Hänen elämäntehtävä tuli täytetyksi luonanne ja täällä maailmassa näillä päivillä, joita Hänelle annettiin.
Hän on luonanne ja muistoissanne aina.
Siunaavan ajatuksin täältä, lähimmäinen❤️
Lämmin Osanotto teille ja voimia jaksamiseen! Kaunis kirjoitus! <3
VastaaPoista❤ Lämmin osanotto ❤ tätä ei kuivin silmin lukea voinut, kaunis kirjoitus.
VastaaPoistaLämmin osanottoni teidän perheelle.
VastaaPoistaSari
Jätti jäljen ihanan,kaaren kauniin loistavan,lensi syliin Jumalan.
VastaaPoistaOsanottoni ja voimia teille vanhemmille sekä sisaruksille !
VastaaPoistaEI VOI EIKÄ SAA OLLA TOTTA!!! Ei Reetta pieni! Liikaa on nyt näitä uutisia ilmoilla ja nyt Reetta parka. On niin väärin.
VastaaPoistaKaiken keskellä toivon kuitenkin teille voimia ja jaksamista! Olette aivan mahtava porukka! Lämmin osamottoni ❤❤❤
-äiti77-
Tämän lukeminen laittaa perspektiiviä omaan elämään. Rohkean ja viisaan äidin Reetta oli saanut.
VastaaPoistaJa Reetan elämäntehtävä on nyt valmis. Hedelmät kantakoon tulevaisuuteen.
Jaksamista surutyöhön!
MaijaPK
Kaunis kirjoitus Tiina <3. Aiemmin jo kirjoittelin osanottomme teille. Tämän luettuani Pöllö piti hakea nyt yksin kotona ollessani Miinan pehmokorista kynttilän viereen. Voimia ja rakkautta teille koko perheelle <3. T. Memmu
VastaaPoistaKaunis kirjoitus Tiina <3. Aiemmin jo kirjoittelin osanottomme teille. Tämän luettuani Pöllö piti hakea nyt yksin kotona ollessani Miinan pehmokorista kynttilän viereen. Voimia ja rakkautta teille koko perheelle <3. T. Memmu
VastaaPoistaLämmin osanotto suruista suurimpaan. Meillä oli samankaltainen taival, paljon lyhyemmällä syklillä vain. Sinussa näen uskomattoman urhean leijonaemon. T. Kohtalotoveri
VastaaPoistaIlman kyyneleitä ei tätä voi lukea. Sydäntä riipaisee.... Olette aina ajatuksissamme.
VastaaPoistaPerhe Pohjoismäki Lapista
Ilman kyyneleitä ei tätä voi lukea. Sydäntä riipaisee.... Olette aina ajatuksissamme.
VastaaPoistaPerhe Pohjoismäki Lapista
Iso itku tuli täällä puolen ruutua. Pieni taistelija, teidän oma suojelusenkeli <3 Voimia teille kaikille!
VastaaPoista"Äiti, minun täytyy jatkaa.
VastaaPoistaJoku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin."
Nuku hyvin pieni enkeli ❤️ Syvimmät osanotot koko perheelle.
Reetta oli/on Teidän mukananne viisaana Pöllönä <3
VastaaPoistaPikku enkelille hyvää taivasmatkaa ja ihanalle perheelle jaksamista <3
aini
Lämmin osanottoni suruunne.
VastaaPoistaOnneksi olemme Jumalan luomia iäisyysolentoja ja meillä on mahdollisuus tavata rakkaamme jälleen tulevaisuudessa, kun tulee aika, jolloin surua ja kuolemaa ei enää ole.
Ilmestys 21.luku:
" 2 Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. 3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.""
<3
T: Miiru
Tätä ei usko, ei halua uskoa, en löydä sanoja, itku tuli.. Toivon kaikkea hyvää elämäänne ja voimia surussa. Reetta elää teissä kaikissa ja kulkee mukananne <3
VastaaPoistaSatu
Kaikkea hyvää elämäänne. Kauniisti kirjoitettu , sain rohkeutta ja voimaa kohdata oman tyttäreni kanssa samainen asia. Tyttöni sairastaa uusiutunutta Neuroblastoomaa joka ei ole enää parannettavissa. Toivon teidän perheelle rauhallista ja hyvää syksyä ja tulevaisuutta ❤🎗
VastaaPoistaLämmin osanottomme koko perheelle, paljon voimia tuleviin päiviin ja kuukausiin. <3
VastaaPoista