Tämän viikon aikana olemme tehneet tyttöjen kanssa mielikuvitusmatkoja tulevaisuuteen. Asuisimme suuressa idyllisessä kansakoulussa koko perheen voimin ja tulevien sukupolvien kanssa. Tytöillä olisi omat perheet ja me isovanhemmat keikkuisimme mukana. Meillä olisi jos minkälaista puuhahuonetta, ateljeeta ja työhuonetta. Meidän lapset lapsineen eläisivät samoissa ympyröissä. Lastenlasten nimissä vilahtelisi perintönimiä; Hilmaa, Aukustia, Topia, Nelmaa, Veikkoa, Lyyliä, Simoa, Hannua, Helviä ja Anttia. Tiina-mummulla olisi jos minkälaista kotkotusta penikoiden kanssa. Milloin muna veisi pitkin maita ja mantuja, milloin luovuus puskisi pintaan maalauksina, tanssina ja välillä vaan oltaisiin. Pasi-pappa taas veistelisi, rassaisi, nikkaroisi ja touhuaisi asiallisempia harrasteita penikoiden kanssa. Silloin kun halutaan tehä jotain tyhymää, ennenkuulumatonta tai hassua, se tehdään Tiina-mummun kanssa. Tällainen visio lapsilla minusta on. Mitenköhän? Toivon, että voin lapsilleni opettaa luovuutta, rohkeutta ja itsenäisyyttä. Massan mukana ei tarvitse mennä, mikäli oma sisin toisin sanoo.
Niin, olisiko Tiina-mummulla nuttura, rastat vai afro? Olisiko vaatetus harmooninen, musta vai spontaani? Olisiko kädet karheat, pehmeät vai kynsikkäillä somistetut? Olisiko lemmikkejä yksi, ei yhtään vai lauma? Olisiko kulkupeli avoauto, polkupyörä vai traktori jossa peräkärry? Olisiko ruokana perunoita lisukkeilla, reseptin mukaan kokattua vai ylläriä? Olisiko mummun kotiasu jakkupuku, tunika ja kumpparit vai verkkarit? Vitsi, tämä on villiä kun antaa mielikuvituksen laukata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti