Maanantai, olemme kotona ja arki rullaa pyykkikoneen tahdilla. Niin on pikkuvelikin sitten saatu onnellisesti avioliittoon. Mielettömän upeat, aivan heidän näköisensä pirskeet. Häät olivat pienellä porukalla ja siitä syystä lääkärit olivat antaneet himinäluvan Reetalle. Mutta eipä onnistunut, harmi. Hääpari lähetti yllätyspaketin Reetalle, niin pääsivät osastollakin mukaan tunnelmaan. Oulussa oli jos minkälaista laskiaisriehaa, joihin Reetta sai myös viikonloppuna osallistua. Enää ei pettymystä kuule, sillä tarinaa on vaikka kuinka kerrottavaksi. Nyt kun ajelimme kotiin päätti Reetakin ajella yöksi kotiin. Ihana ylläri kaikille. Antibiootit loppuivat eilen, arvot nousevat kohisten ylöspäin ja vointi loistava. Tämän aamuinen lyppi siirrettiin huomiselle. Aamulla ajelemme puoli yhdeksäksi Ouluun ja teemme samalla vahdinvaihdon Pasin kanssa. Näin siis pakkaan taas lennossa uudet kamppeet. Johan tuota kerkesin kaksi yötä kotona ollakin. Hiioppia, roolista toiseen.
Kotona on lauma hiihtolomalaisia. Taisi muksuillekin olla rankka viikonloppu, sillä nyt kotona pitää naukua joka asiasta. Tietty tämäkin aamu uuvuttaa, sillä herätyskellot pirisi joka huoneessa 6.30. Oli lähdettävä heti aamusta uimaan. Niin me reilut kaksi tuntia molskimme. Kyllä tekisi päivätirsat poikaa.
Lauantaina juuri ennen hääjuhlaan lähtöä automme ovi lasahti. Siinä on sellaiset sähköliukuovet. Kuului vain kauhea paukaus ja vaijeri meni poikki. Niinpä ovi jäi isosti auki. Onneksi systerin mies lihaksillaan sen kiinni veti. Mutta ovi jäi raolleen ja ovia ei saanut lukkoon. Ajatteli jo kauhulla, kuinka kylmää kyytiä saamme, mikäli joudumme ovi auki ajeleen kotimatkan. Pasilla ja Reetalla puolestaan oli läppäri sipannut osastolla. Aina jotakin, itku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti