RUIKUTI

Päätinpä ruikuttaa surkeuttani näille sivuille, jospa se helpottaisi hiukan kun tulee avatuksi sanamuodossa. Aamun crp oli nyt 53, taas noussut. Ruikuti. Leukkarit yhä mittaamattomissa. Ruikuti. Vaihdettiin laajempikirjoinen antibiootti ja aloitettiin sienilääkitys. Ruikuti. Nyt odottelemme pääsyä magneettikuviin ja röntgeniin. Ruikuti. Josko löytyisi sienestä syy tulehdusarvoihin. Toivottavasti niitä ei löydy ja laajempi antibiootti korjaa, mutta varauduttu on. Ruikuti. Sienilääkitykset ovat pitkiä... Ruikuti. Se siitä kotiinpääsystä, täällä ollaan ja pysytään. Ruikuti. Reetta on todella hyväkuntoinen ja loistavalla tuulella, kilpakävelee hoitajien kanssa ympäri osastoa. Mutta kun nuo verikokeiden tulokset kertovat omaa tarinaansa. Ruikuti. Myös veriviljelyt otettiin, niitäkin tuloksia ootellaan. Tuleva lyppi siirtyy. Ruikuti. Kantasolusiirto sen mukana. Ruikuti. Seuraavat hoidot siirtyy. Ruikuti. Mutta antibioottien välissä typy saa poistua ulkoilemaan ja touhuta omiaan. Sienilääkitys saattaa aiheuttaa kuumepiikkiä ja horkkaa, siksi ennen tippaa annetaan särkylääke. Ei onneksi noussut kuin 37.4 asteeseen. Nyt minun pitää mennä "ripittäytymään" sosiaalihoitajalle koskien tulevia kantasolukeikkkoja. Hoh, hoi tätä tiedon tuskaa, tulevaa ja odotettavaa. Kasvattaa kummasti jälleen tuota olematonta kärsivällisyydentynkää. Ruikuti ruikuti jättiruikuti!