RUUSUJA

Olen nyt keski-ikäinen. Tällä viikolla se napsahti tietoisuuteeni. Taas ihan puskasta. Puistattaa koko ajatuskin. Floristimenneisyydeltäni olen aina ihmetellyt ihmisten ruusujen palvontaa. Kauniitahan ne ovat, mutta maailmassa on myös monia muita kauniita kukkia. Kukkakauppapiireissä aikanaan pyöriessäni tunnistin jo kaukaa ammattilaisen. Paplarikiharat, tiukka paljettisomisteinen pusero, ylipainoa ja vaaleanpunaista ripaus. Kukkakuosit myös todella tärkeitä.
Ostin itselleni muutama viikko sitten sellaisen veden, ruusuveden. Sitä on kiva päivän mittaan pirskotella ja raikastuu hetkessä. Sain ystävältä tuoksupussin, teeruusutuoksupussin. Menin Oulussa kauppaan. Ostin itselleni ihanan tunikan häitä varten. Illalla tajuntaani napsahti, ruusukuosi. Siis minulla ruusunkukkia paidassa ja paljon! Tänään kun asiaa sulattelin, löytyi kaapista jo toinenkin ruusunkukkapaita. Näihin ruusukuoseihin kun lisätään kertyneet kilot ja tammikuussa otettu permanentti, niin johan natsaa. Näytän seilailevan itseni kanssa tuntemattomilla vesillä. Vai puskeeko tämä kriisi minun todellisen minän pintaan.
Tietty nuo kukkakauppa-ajat voisi päivittää tänä päivänä paljettilegginseillä. Siis sellaiset ihkut, jotka kiiltää, vinkuu ja soi päällä. Mikäli sellaiset minulla näette, niin puuttukaa asiaan...
Sunnuntaina ostin itselleni sellaisen pling pling yök jet set- kellon. Päädyin liilaan, jossa on kultaa ja hopeaa. Siis just sellainen kaikki samassa paketissa; koko, väri, kimallus, kulta ja mauttomuus. Tarvitsin nyt jotain pling plingiä elämään. Reetta kyllä kauhulla katsoi hankintaani, ei kuulemma kehtaa olla minun seurassa kun se on minulla kädessä. Näin kun olen trenditietoinen niin luin lehdestä, että on muotia pitää useitakin kookkaita kelloja samassa ranteessa. Miten olisi liila, keltainen ja oranssi? Toisaalta kellon väri voisi olla koodikieli, millä tuulella tänään mennään.