Hiljaista, äänetöntä. Omat ajatukset tosin välillä meinaa pistää huokailemaan, rikkovat tämän äänettömyyden. Ärsyynnyn itsestäni.
Äänettämästi Reino kantaa löylykauhaa perässäni, sanatonta viestintää. Mamma, mennään saunaan.
Kaino puolestaan kantaa kenkääni. Mamma, lenkille. Väinö puskee jalkaani, odottaa että seuraan perässä. Ottaa askeleen ja odottaa. Hyppää hiekkalaatikon katon kautta kodinhoitohuoneen pöydälle. Mamma, anna herkkua. Kaino vaatii huomiota, vetää peiton jaloiltani, näykkii. Syliinkö?
Mamma ottaa pienen sylikoiran syliin, olemme kaulakkain. Pari äänetöntä kaveria kadehtii vieressä. Reino käpertyy lattialle viereeni. Väinö puolestaan kiipeää selkänojalle. Kuulen kehräyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti