KOUHOTETAANKO?

Pakkasaamuna saimme lähtökäskyn jälleen Paskalannevalle makkaranpaistoon. Käskyn antoi Reetta ja soitti pappankin mukaan. Kuumaa kaakaota, hohtavia hankia, nuotio, makkaraa ja leppoisaa oleilua. Siinäpä nautintoa pariksi tunniksi. Paluumatkalla Reetta halusi pappan takapenkille viereensä istumaan. Metsäautotie on kapeaksi lookattu, mutkainen ja ojat täynnä lunta. Pappalla ei tunnetusti kauhean hyvä kyytipää ole ja milloin mitäkin kuviteltuja hevosia tai hirviä mutkan takaa pomppaa eteen. Siis ihan omia peikkoja. Reetta tuntee pappan niin hyvin, että alkoi härnäämään. Kouhotetaanko? Ja mehän kouhotimme. Pasi ajoi siis ainakin "satasta" mutkaisella lumitaipaleella ja pappa huusi kauhusta takapenkillä ja puristi penkkiä rystyset valkoisina. Isä kouhota vieläkin! Kouhota vielä! Pappa oli hommassa mukana osittain tosissaan ja osittain leikillään. Kauheaa metelöintiä ja naurua. Reetta kehuskeli pappalle, että näin äitikin aina metsäteillä kouhottaa. Todellisuudessa kouhotusta on alhainen nopeus, kova kaasuttelu, tiukka etukeno, pieni vaihde ja mutkitteleva ajotyyli. Kaikki tämä kun höystetään ääniefekteillä niin tunnelma on taattu. Ihan mahasta huimaa. Reetan olotila on aivan hyvä ja jaksaa touhuta ulkona ja sisällä. Ihime sissi!