HELMIÄ

Kesäaika, olemme siis sunnuntai-illassa. Reetta minulle aamulla soitteli kahdeksalta ja kyseli, missä viivyn. Minun kelloni tikitti tuntia vähemmässä. Missä olisinkaan ilman lapsen antamaa tietoa ja infoa. Joka päivä Reetta katsoo nimipäiväsankarit, päivittää uutiset ja säätilan.
Olen ollut Oulussa perjantaista lähtien. Päivät ovat menneet näpsäkästi helmien parissa. Nyt killuu jos minkälaista helminauhaa ranteissa ja kaulassa. Meidät siis kuulee. Crp on alle 30, muut arvot jossain lähes mittaamattomissa. Mutta neiti on pirteä kuin peipponen ja touhukas. Osastolla olemme päässeet huoneesta käytävälle, koska monet muut potilaat ovat niin tiiviisti eristyksissä etteivät pääse pois huoneista. Reetalla ei ole kuumetta, eikä nokka torise. Olemme vaihteeksi kokanneet pusukastiketta ja tuppipottuja, koonneet palapelejä ja katsoneet telkkaria. Olemme myös ulkoilleet, mutta Reettaa ei kauheasti innosta pelkkä likaisella tiellä kävely. Ihan ymmärrettävää, sillä eipä tuossa ole oikein mitään mitä puuhata.
Olemme tehneet erilaisia helmikoruja. Käymme todella haasteellisia keskusteluja väreistä, muodoista, tunnelmista, pinnoista, vaikutelmista ja mielikuvista. Ihan itseäkin välillä hengästyttää Reetan upeat analyysit ja teoriat. Tulin siihen lopputulokseen, ettei monikaan noita seikkoja edes kirjoista pänttäämällä opi. Aivan mielettömiä oivalluksia. Kypsiä ajatuksia.
Eilen Reetta oli hiukan harmissaan, koti-ikävä vaivasi. Kävimme kaulakkain todella liikuttavia, kypsiä keskusteluja. Oloni oli todella hämmentynyt lapseni kypsyydestä, ajatuksista. Miten paljon meillä onkaan lapsiltamme opittavaa, kunhan meillä on vain tilaisuus olla läsnä ja kuunnella. Hetkemme oli todella hyvä ja syvä. Minulle jäi ajatus leijumaan, lapsemme on enemmän kuin pelkkä lapsi. Lapsemme on helmi! Upea, yksilöllinen, hiomatoan. Tällä ajatuksella kun miettii, meillä on lapsistamme kokonainen helminauha. Jokainen helmi on omansa ja erilainen. Pitää vain antaa jokaiselle vuorollaan tilaisuus hohtaa, loistaa ja päästä esille.