MITÄPÄ TUOSTA

Kaikkea sitä kasaantuu. Tuntuu olevan jonkin sortin ketjureaktio hajoamisissa. Muutama viikko sitten hääreissulla hajosi auton sähköovesta tärkeä vaijeri. Naps vaan meni poikki ja ovi ei toimi. Samaan aikaan Oulussa "keitti kiinni" läppärimme, jumiutui totaalisesti. Kotona on vessanpyttymme päättänyt lorista yötä päivää. Minun käytössä oleva kamera on alkanut syödä pattereita. Laitoin uudet sunnuntaina, olivat tyhjät maanantaina. Syksyllä hankittu kotitietokoneemme ei suostu lukemaan valokuvia. Siis se ei reagoi syötettyihin kuviin mitenkään. On siis hörö. Reilun vuoden vanha ompelukoneemme ei enää toimi, polkimen johdossa jokin kosketushäiriö. Valot palaa, mutta kaasu ei pelaa. Sunnuntaina avasin auton peräkontin Kempeleessä. Kun laitoin sitä kiinni, niin jokin hydraulinen pumppujutska vääntyi mutkille ja luukku jäi auki. Siis Pasi sai repiä koko pumpun irti, jotta luukku sulkeutuisi. Pasi jotenkin vihjaili, ettei minun käytössäni autotkaan kestä.... Ja paskat, käyttötavaran kuuluisi kestää. Enkai minä nyt osaa omilla taidoillani auton tekniikkaa hajottaa, taitoni ei todellakaan siihen riitä. On muuten todella painava käyttää ja vaikea lastata kun luukku ei pysy auki. Eilen huomasin kasaantuneiden lumien aiheuttavan uusia paineita. Katolla on sellaiset lumistopparit ovien päällä. Stopparit ovat kiinni kolmesta kohtaa. Tällä hetkellä lumimassat ovat erittäin paksut ja painavat. Näinpä yksi kiinnike on antanut periksi, stoppari vääntynyt paineesta mutkille. Eilen suvikelillä survoin ja kurkottelin katolta näkyviin lumipenkkoihin. Sain osan painavista lumilipoista katkottua ja pudotettua. Stopparissa olevat paineet sain hiukka laukaistua, survottua penkkoihin reikiä ja katkaistua. Tuli hyötyliikunnan osuus kurkottelussa. Lähetin Pasille kuvaviestin, työselostuksen ja ratkaisuehdotuksen. Sain vastauksen; mitäpä tuosta, kulkekaa takaovesta. No näin teemme. Sieltäpä tippuu, sitten kun tippuu ja mitä tippuu. Katolle minä tohelo en uskalla kiivetä lumenpudotukseen. Minä tulen sieltä takuulla alas ennen lumia.