VÄÄRÄ LAPSI

Tänään aamupäivällä tytöt kutoivat aulassa. Kumpikin veivasi omiaan. Tuli lääkärikierron aika. Viime päivinä kierrot on lusittu ilman potilasta, sillä jos ei tarvitse huoneessa pakolla olla ei sinne myöskään tulla. Näinpä minä olen ollut yksi kierroilla ja Reetta touhunnut omiaan. Tämän päiväinen lääkäri halusi potilaan kuitenkin tavata, kun ei ollut pitkään aikaan nähnyt. Näinpä huikkasin neidit huoneeseen. Kiltisti ne sieltä kujelmineen ja Reetta tippoineen tulivatkin. Samalla ovensuussa lääkäri alkoi Fannylta kyseleen, kuinka voit ja miten olet tämän viikon hoidot jaksanut? Fanny seisoi aivan umpiona ja ihmetteli. Siihen minä töksäytin: se on väärä lapsi, syöpäpotilaan tunnistaa kaljusta. Hiukka lääkärillä värit vaihtuivat, kun huomasi sekoilleensa lapsissa. Olivat kuulemma niin samannäköisiä. Vähäkö Reetta kaljuineen ja tippaletkuineen vieressä hihitti. Vähäkö meitäkin jälkeenpäin nauratti tapahtunut ja minun töksäytykseni. Kauhea kolaus varmaan... Tietty minäkin olisin voinut olla hiljaa, tai siis tarkemmin ajateltuna olisinko voinut?