Crp sen kun jatkaa nousuaan, samoin kuume. Antibiootit vaihdettiin laajempikirjoiseen, suuhun puudutetta, nesteytys ja kuumetta alentavaa kipukääkettä säännöllisesti. Näillä mennään nyt. Huumori on pimulla ollut hakusessa ja epäreiluutta kaikessa havaittavissa.
Nyt kuume kääntyi jyrkkään laskuun, kävi jopa normaalilämmössä. Ruokaakin meni, nesteitä myös. Ajoittain lempeää puheripulia ja lämpöä havaittavissa. Hoitajilta Reetta tuossa tilluutti akryylimaaleja, taulupohjia, huovutusvehkeitä, lankaa ja puikkoja. On kuulemma kumma paikka, kun ei saa edes harrastaa eikä mennä ulos. Kuulemma telkkarin katsominen ja tietokone kyllästyttää. Aivan ymmärrettävää. Neiti haluaisi maalata kuutti-tauluja. Meillä oli muuan vuosi sitten yhteinen näyttely typyjen kanssa. Eilen tuli taas ohjelma hylkeistä ja niiden poikasista. Näinpä uudet visiot kuutti-tauluista pulpahtivat esiin. Öljyvärit ovat kuulemma Reetan käyttöön liian hitaasti kuivuvia, akryyleilla olisi nopeampaa toimintaa. Nyt se vähä nikottelee, kun en ottanut värkkejä kotoa mukaan. Tuli hiukka äkkilähtö torstaina, enpä pahemmin maalausvehkeitä ajatellut. Tällä hetkellä neiti tonkii laukkujaan ja koulureppuaan, josko niistä löytyisi malleja taiteelle.
Tällä hetkellä, kiputasolla ja lämpötilalla lapseni on vallan mielenkiintoinen ja positiivinen yksilö. Voi kunpa tällä olisi pitkäaikainen vaikutus... Pistiköhän ne jonku positiivisuustipan sille?
Reetta etsi laukustaan keijukirjaa, kotiin oli jäänyt. Olisi katsonut keijunmalleja sieltä. Yritin ehdottaa itseäni keijumalliksi. Reetta katsoi minua hiukka hitaasti, alta lipan ja höristen puisteli päätään. Miksi? Onhan olemassa niin monenlaisia keijuja; hammaskeijuja ja tonnikeijuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti