Elämä ja yksityisyys on kulkenut viimeiset kuukaudet matkalaukussa, kassissa, pussissa, säkissä, milloin missäkin nyssäkässä. Aina on oltava lähtövalmiudessa. Tällä viikolla pääsimme uudelle evakkoretkelle, asuntolaan. Päädyimme olohuoneen sohvalle Fannyn kanssa. Kolme yötä siellä lusimme, aamulla nostimme kytkintä. Olemme tottuneet niin paljon parempaaan sukulaisten nurkissa. Meillä on nyt koko talo käytössä, omakotitalo ei kerrostalo. Asuntolassa Fanny kuuli kaikkia askeleita, ovia, hissejä ja vessanpönttöjä. Ihmekös tuo, eka kertaa kolhoosikämpässä ja kerrostalossa. Liika paljon yhdellä kertaa nieltäväksi. Yritimme tuolla asuntolatempauksella omalta osaltamme kiertää kaikki turhat tartuntataudit, Reetan elimistö kehittää niitä aivan omastakin takaa. Toisaalta ristiriitaisuutta mielestäni aiheuttaa se, että meidät on majoitettu samaan huusholliin noroviruspotilaan vanhempien kanssa. Eikö se pöpö siis mitä todennäköisemmin kulje mukana vanhemmilla, mikäli se voi kulkea mukana muillakin vähemmän altistuneilla. Tiiä tuota, mutta mietinpähän vain?
Fannyn kanssa olemmekin puhuneet paljon tärkeitä asioita. Kuinka reipas Reetta on ja rohkea. Fannylle tekee välillä todella tiukkaa olla yötä mummulassa tai kaverilla, Reetta taas pärjää yksin osastolla ja missä vain. Reetta on aina iskenyt kiinni, raivannut tiensä milloin sisulla, milloin päättäväisyydellä, milloin itkulla, milloin raivolla. Jos noita luonteenpiirteitä tarvitaan, niin niitä tarvitaan nyt.
Fanny kysyikin kirjottaisinko hänestä blogia mikäli hän olisi sairas? Tottakai. Olisiko blogin nimi hänellä FannyPetraSofia, Tessalla TessaMariaLinnea ja Vernalla VernaNooraElisa? Nykyisin kerron joka päivä typyille kuinka tärkeitä he ovat ja kuinka heitä rakastan. Muistan myös kysyä; olenko muistanut kertoa kuinka paljon rakastan? Olen kuulemma ihan tarpeeksi! Hienoa kuulla. Minusta on kuulemma tullut kova pussailija ja halailija myös. Viimeinkin siis olen oma itseni, tunneherkkä ja avoin!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti