Aamuni alkoi pomoni pompotuksella. Reetta soitti ja minun olisi pitänyt heti just olla ja tehä mitä neiti haluaa. Tyhmä äiti illalla pyykkäsi myös kaikista tärkeimmät vaatteetkin, jotka eivät tietenkään ehtineet ihan rutikuiviksi asti ennen aamua. Eli lapsi odotti minua tiukka ilme kasvoilla, silmät salamoiden, kädet puuskassa. Se vähäinen mitä hän puhui, oli aika äreää. Suurin aiheuttaja oli kun ei saanut syödä aamupalaa, koska odotamme kenties magneettiin pääsyä puoleen päivään mennessä. Pitää olla nelisen tuntia syömättä. Saimme luvan yhteen Actimelliin. Menin kaapistamme sitä hakemaan, mutta neitihän joikin sen jo eilen illalla. Onneksi yksi isä antoi korvaavaa tilalle, mutta sehän oli neidille väärän merkkistä...
Sukkahousujakin meni parit roskiin, yhdet pikkarit. Siinäpä riehut, on siihen aihettakin! Tottakai odottaminen, uudet lääkkeet, tutkimukset, tulokset mietityttää ja pelottaa Reettaakin. Saattaahan tämä minunkin olotilani olla tarttuvaa...
Eilen ajelimme kartsalla, kiertelimme kaupunkia. Rikoimme myös kaikkia sairaalan lakeja ja poikkesimme optikkoliikkeeseen aurinkolasiostoksille. Vähäkö löytyikin hienot, mukaan kuului myös hieno kotelo ja hieno puhdistusliina. Niin me sitten kävelimme ympäri kaupunkia, tillotimme kohti aurinkoa ja puhdistimme laseja puhdistusliinalla. Kuinka pienestä asiasta voi saada kiksejä ja hörinää. Ehdimme juosten viimeisillä minuuteilla kauppaan, sillä olimme kuuden aikaan liikenteessä. Näillä näkymin Reetan ei tarvitse olla osastolla jatkuvasti, kunhan on lääkkeiden aikaan. Tämä antaa hurjasti vapautta ja pelivaraa. Nyt on kiva ulkoillakin, kun aurinko ei häikäise, silmät eivät vetistele ja tuuli ei myöskään ota silmiin. Toivottavasti tämänpäiväiset tutkimukset sattuvat sellaisiin aikoihin, että pääsemme välillä ulos tuulettumaan.
Mun nuppi tarvitsisi myös imuroinnin, tuuletuksen ja jonkin raikastajan. On aika tunkkaisessa tilassa. Saastainen. Mutta jospa se kokeiden ja tulosten jälkeen taas palaisi jonkinlaiseen balanssiin. Ei taho tuo nuppiparka kyetä vastaanottamaan kaikkea poikkeavaa ja yllätyksiä näin napakalla tahdilla. Mutta josko se tästä taas kirkastuisi.
Nyt neidin pahatuuli tuntui lauhtuvan, sillä kälkätys kuuluu käytävästä. Pelikaverina joku opiskelija. Ilmeisesti neiti on voitolla, sillä oktaavit ovat korkealla, kirkkaita ja raikkaita. Vaatteetkin ovat ihan ok, vaikkei mitään sellaista olekaan päällä mitä lapsi illalla suunnitteli. Helinä kuuluu myös, sillä muutama koru killuu ranteessa ja kaulassa. Mitäpä jos tästä tulisikin ihan hyvä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti