NAPPI

Uusi ongelma. Vernalla on jalassa uudet farkut, joissa on nappi. Tiukka nappi. Neitimme on näköjään valinnut tässäkin asiassa helpon tien. Mitä en todellakaan ole tajunnut. Yleensä Verna viihtyy sellaisissa housuissa, joita ei tarvitse vetskaroida tai napittaa. Nostaa vain ja menoksi. Ilmankos kaapissa on pinoittain pitämättömiä. Ja niitä kaksia pestään ja pidetään. Nyt oli vuorossa nappisulkeiset. Kuinka tiukka farkunnappi avataan ja suljetaan. Avataan ja suljetaan. Niin se löystyi ja neiti alkoi hörisemään. Tajusi, kuinka muljauttaa ja kuinka nappi toimii.
Aikoinaan tuli esille sellainen seikka vanhempainillassa, että ostakaa lapsille nauhalenkkarit. Monet vanhemmat muka helpottavat lapsiaan monilla ratkaisuilla, kuten tarralenkkareilla. Halutaan säästää nauhojen sitomisen opettelulta ja vaikeudelta. Helpotetaan liikkaa lastemme arkea. Kuvitelkaa jätkä armeijassa, eikä osaa sitoa maihareita. Koska äiti on siihen saakka hankkinut tarramaiharit lapsen elämää helpottaakseen. Tai perunat kuoritaan valmiiksi tai ostetaan mikrovalmista ruokaa, ettei lapsen tarvitse koskea teräaseisiin tai käyttää hellaa. Sekoitetaan kaakao valmiiksi, mutta nuori ei tiedä kuinka sellainen tehdään, kun äiskä on sen aina valmiiksi tehnyt.
Meillä myös kierrätetään. Oikeastaan kaikkea. Vaatteita, huonekaluja, harrastevehkeitä, pahveja, muoveja, laseja, jätteitä, mitä nyt vaan kukakin milloinkin heittää pois tai tarvitsee. Tällä hetkellä olisi kivaa saada myös meille kierrätetty mies, sisäsiisti ja hiljainen. Ahkerakin. Alkaa tuota remppaa nääs kertymään jos jonkilaista, ja minä oon niin kauhean avuton naispolo. En tiiä keksisikö tuolle kierrätysmiehelle muuta puuhaa, kun tuo omakin on niin kaukana...?
Koulussa oli kolmosluokkalaisilla ollut puhetta kotitöistä Fanny oli viitannut osaavansa kaikkea; ruuanlaittoa, siivousta, tiskejä ja oman huoneen huolehtimista. Hämillään illalla minulle kertoi, että moni ei viitannut kuin yhteen asiaan ja minä kaikkiin. "Tämä ei ole hotelli", on yksi kasvatusmetodeistamme. Kaikki osaavat ja voivat tehdä kaikkea. Missä nämä asiat opitaan, ellei kotona. Mikäli kotihommiin ei löydy muksuista apuja, niin eipä napsahda ruokaakaan nokan alle. Osaamme vanhemmatkin yhtä omanapakeskeisiä olla. Mikäli yhteinen koti ja kodinhoito ei kiinnosta, ei meitäkään vanhempina kiinnosta koko perheelle ruuanlaitto, tiskit ja pyykit. Pesemme vain omamme ja kokkaamme vain itsellemme. Toki välillä asiat pitää vääntää jos mistäkin rautalangasta. Yksi seikka on mikä tehoaa, mikäli astioita ja roskia ei osata laittaa sinne mihin ne kuuluu ne löytyvät lapsen sängystä. Varsinkin Tessan tyynyltä saattaa löytyä likaiset lautaset ruuantähteineen ja purkit ja nyssykät. Kummasti havahtuu, kun illalla menee nukkumaan ja tekemättömät työt ovat tyynyllä.  Ei auta muu kuin toimia ja hoitaa hommat pois, jotta pääsee nukkumaan. Tällä hetkellä Tessa tienaa itselleen jalkapalloa, pallo on jo sängyllä. Tessa on tehnyt itselleen kotityölistan, johon kuittaamme homma kerrallaan. Onkin ollut ihanaa katsoa, kuinka imuri heiluu ja keittiö pysyy kuosissa ihan Tessan omasta aloitteesta. Kun on selkeä tavoite, niin taitoja löytyy. Raakaako, ei minusta. Minusta on kohtuutonta ja raakaa se, että suurperheessä kaikki kotityöt kaatuvat vanhemmille ja uuvuttavat heidät. Minusta tämä on tapa kasvattaa omatoimista-pääomaa lapsillemme, jotta he pärjäisivät elämässä. Uskon, ettei meidän typyillä sormi ihan hetkessä mene suuhun, vaan rakaisuja pyritään keksimään ja hakemaan itse.