KESÄ

Se on kuulkaas kesäkuu, eli virallisesti kesä.


   Reetta heräsi juuri Mökömajasta, hyvin nukutun yön jälkeen. Iskän kanssa aloittivat laidunkauden ja ulkona nukkumiset. Mutta joo, pikaisesti piti naputtelemani, sillä olemme lähdössä pian kohti Oulua. Reetalla on tänään luustoon liittyviä tutkimuksia, silmiin liittyviä tutkimuksia, labroja, kenties immunologiaan liittyviä lääkkeitä ja kenties suonensisäistä sytostaattia. Anestesiakelpoisuuden tarkistaminen, varmaan melkoinen paletti avattavia asioita, tutkimustuloksiakin ja johtopäätöksiä. Huomenna on odotettu, jopa pelätty, nyt jo kaivattu lyp. Mielestäni nyt esille tulleet asiat ja otettava lyp eli luuydinpunktio tulevat todella hyvään saumaan, alkukesään ja kun noita uusia haittavaikutuksia ja ongelmia on ilmennyt.
   Nukuimme todella hyvät yöunet, kuulkaas ei paineita ainakaan unirintamalla. Se kertonee paljon, itselle, itsestä ja lapsesta. Tokihan vastausten odottelut ja uudet suunnitelmat mielessä pyörivät, mutta olen luottavainen. Todella levollinen, jostakin se kumpuaa. Haluan niin pitää tämän tyyneyden ja tunnelman, luottamuksen... Eihän sairaalaan lähtö ja yö osastolla kenenkään mielipuuhaa ole, mutta sielläpä käpäsemme nyt, yksi yö ja tarvittavat tutkimukset. Näillä mennään.
   Reetta sai hyvän toikkarin ja Sylvan myöntämän Annan tsemppistipendin. Olihan neidillä muikea suu, kun opettajan johdannosta päätteli, kenellekö stipendi on tulossa. Mutta ansaittu juttu, kannustin. Itse asiassa muillekin kannustin ja rohkaisija, oli sitten elämän haasteet mitä sorttia tahansa. Viime viikolla koulu huipentui leirikouluun ja yöhön mökillä. Reetta oli muiden mukana, tosin liki kahdenkymmenenviiden kilometrin yhdensuuntaisessa pyöräilyssä Pasi hiukan autolla avitti. Varmaan moni muukin olisi autoavitusta kaivannut. Yritys hyvä kymmenen, kuitenkin. Ja kokemus hyvä, uusi kaikille, koko luokalle.
   Koko tyttökatraamme sai todella, siis todella hyvät todistukset. Millä ilveellä, sitä jaksan aina ihmetellä. Kymppejä pomppii kaikkien toikkareissa, hyvä typyt! Huikeita nuoria naisia, joilla on tähtäimet ja koulumotivaatio todella hyvät. Isommat kuuluvat päihteettömään porukkaan ja viimeisellä viikolla lapsiamme oli jaettu retkille ja palkkiomatkoille Ouluun ja Jyväskylään, sekä tuonne Raution mökille.


   Mutta ehkäpä tarvitsen tälle päivää muutakin kuin kylpypyyhkeen päälleni ja kahvimukillisen evääksi, joten eukko pistää töpinäksi. Reettakin venyttelee kissat kainalossa, minikissa ja pikkukissa.


   Kuljethan mukanamme, rukouksin, ajatuksin, enkelein ja kaikkia mitä hyvää keksitkään. Ilman toisiamme tuskin olisimme tässä ja näillä tunnelmilla. Uskon yhä, että asioilla on tapana järjestyä... Tuokoon alkanut kesä paljon kaikkea hyvää, kaikille...