TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

perjantai 17. joulukuuta 2010

ONKOS TIINALLA KAIKKI HYVIN



Jälleen kerran huolivyyhtipallo on kieriskellyt. Kännykkääni ei kuulemma saa yhteyttä, blogissakaan ei ole tapahtunut mitään päiväkausiin. Onkos kaikki hyvin? Parina viime päivänä on kuulunut taas huolta ympäriltä. No hyvinhän tässä. Kännykkä ei ole vaan toiminut minusta riippumattomista syistä. Tietsikkaan en ole pariin päivään koskenutkaan. Olen vierottanut itseäni naputtelusta ja ei ole yksinkertaisesti huvittanut. Olen nääs leikkinyt kotista. Kotileikeissä tietokoneella naputtelu ei kuulu jokapäiväiseen ohjelmaan. Ainakin näin yritämme lapsillemme opettaa. Täytyy siis itsekin osata elää oppiensa mukaan.
Kännykän käytössä saattaa ilmetä välillä ongelmia. Minulle on sattunut usein, ettei puhelin hälytä. Viimein kun sen tajuan, olenkin huomannut olevani vasta valikossa. Siis niinku se viheriä luurin kuva on unohtunut painaa. En ole tätä ääneen kertonut, mutta ajattelin paljastaa nyt täällä kirjallisessa muodossa. Äsken kaverini kertoi saman toistuvan päivittäin hänen kohdallaan. Minulla ei sentään päivittäin, mutta ehkä muutaman kerran päivässä tai välillä muutaman päivän välein. Tarkemmin kun asiaa ynnäsin niin ehkä noin seitsemän kertaa viikossa, eli sehän tekee noin kerran päivässä. Eli tasoissa ollaan.
Naputtelen läppäriin näitä ajatuksia. Mulla ei ole tässä nyt irrallista hiirtä. Vahingossa olen yrittänyt nyt sitten hiireillä kännykällä ja toisen koneen hiirellä. Saa siinä sitten ihimetellä kun ei pelitä. Mutta tätäkään ei passaa ääneen kertoa, minua pidetään pian höppänänä.

1 kommentti:

  1. Mikä ihmeen vihreä luurin kuva??? Ai siitäkö pitää painaa, jotta telefuuni pelittää...no ilmankos on mykkä!

    VastaaPoista