TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

torstai 5. toukokuuta 2011

LAHONA

Kyllä ihminen lahoo käsiin, kun ikää karttuu. Sieppaa todella tämä raahautuminen ja kipuilu. Se minun piikkiteoriani kaikui kuuroille korville. Ylivieskan päivystys aivan jumissa, Oulaskankaalle ohjasivat suoraan. Mua niin sieppaa. Mua sieppaa nyt justiin kaikki. Kurkkuun koskee, palelee, juilii, kolottaa, potuuttaa ja väsyttää. Lapset jaksavat höristä ilimanaikoisista asioista, kun minä olen niin lahona. Olen siis todella tyytymätön olotilaani, kaiken kukkuraksi lapsilla on kivaa keskenään. Sekin sieppaa. Miksei minulla ole enää koskaan kivaa yksin tai kenenkään kanssa. Pääsiäinenkin meni yhdellä ainoalla pääsiäisviestillä. Kiitos siitä rohkealle Leilalle! Enää kukaan ei uskalla mua munahuumorillakaan lähestyä. Olen ilmeisemmin niin käsiin lahonnut tapaus, ettei kukaan enää tiedä kuinka suhtautua. Pian napsahtaa päreiksi koko eukko. Sainpas taas sanottua, muttei auttanut pätkääkään. Nyt raaahaudun laiskana lihomaan ja lahomaan sohvalle.

3 kommenttia:

  1. Taitaa rouva käyttää peittävää lahonsuojaa ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kaima, aamu alkoi ääneen nauraen. Näytinkös eilen siltä, että käyttäisin peittävää...Tsao! Tiina

    VastaaPoista
  3. Mun täytys ottaa itteeni niskasta kiinni ja soittaa sulle. Ku ois vähä tilannepäivitystä viime kerrasta :)

    VastaaPoista