SAAKO KYSEENALAISTAA?

Saako kyseenalaistaa, miksi tuostakin piti märistä? Näin kysyy kahdeksanvuotias lapsemme minulta. Niin miksi? Kun sain puhelun Oulusta, alustavien tutkimuksien perusteella jäännöstautia ei enää ole! Eikö siinä ole jo aihetta suureenkin kyyneltulvaan, viimeinkin nollilla ja viimeinkin vastaus. Enkä etes tulvinut, kunhan huojentuneena asiasta Reetalle ja Fannylle kerroin, silmissä kiiluen. Lisätutkimuksia toki vielä tehdään, mutta tämä huojensi jo valtavasti. Ehkä loppuviikosta saamme lisätietoa aiheesta. Reetta sanoi, ettei Fanny etes tiedä mistä on kyse. Niinpä hän selitti lyhyesti; jäännöstaudin osuus on nollilla. Simppeliä, eikö! Ja niin jatkui jälleen morsianleikit. Pukuina valkoiset verhot, kiinnitys hiuspinnoilla ja koristeilla. Jalassa tottakai korkkarit.
Saimme Reetan viimeinkin syömään ja olotila koheni heti huomattavasti. Verikokeiden perusteella saamme olla kotona, niinkuin itse suunnitelimmekin. Reetta tuossa totesi, että niin se Helsingin reissu sitten lähenee. Sieltä palaamme vähäksi aikaa osastolle Ouluun ja sitten voinkin olla pidempiä aikoja kotosalla... Selkeä visio! Sitä odotellessa lähden kuvaamaan morsianlaumaa pihalla, kiikussa, Mökömajassa, kukkapenkissä, peilin edessä ja leikkimökin katolla.