Olen ja olemme olleet Reetan kanssa kuin Ihmemaassa, paljon uusia asioita ja ihmetyksiä. Pasista emme tiedä, sillä eiväthän miehet välttämättä ihmettele, ainakaan samalla tavalla ja ääneen.
Eilen hämmästytti kun keskustelimme annettavista lääkkeistä. Kuukausi sitten Reetta sai sen jättilääkkeen, jollaista Oulussa ei ollut annettu aikaisemmin. Yleensä siinä on annostus 8 g neliölle, Reetta sai 32 g neliölle tai kuutiolle (älkää vaivatko sillä päätänne). Eli silloinhan kerroin on hurjat 4, eikä reilut kolme niin kuin aikaisemmin kuulopuheiden perusteella ynnäsin. Näin ollen täällä puhutaan turbosta, eikä jätistä. Onneksi en tiennyt sitä silloin tiputtelu ja vuoristoratavaiheessa, olisi pian huimannut vieläkin enemmän. Silleen turbosti.
Olen osastolla, Reetta vetelee hirsiä vielä täyttä häkää. Miksi siis olin niin kiireellä tulossa, pelkäsin myöhästyväni. Siinäpä se. Asummeko vuorella, kalliolla, kukkulalla vai nyppylällä. Koko matkan saa vain lasketella pyörällä tulemaan, jarrutella paikoin.
Olen hämmästynyt, kuinka kaikki naapurit moikkailevat. Tehdäänkö täällä huhupuheista huolimatta niin, kiva vain. Citykaneja on tolkuttomasti, jokapuolella pylkkäsee, suloisia mutta melkoisia riesoja. Aamulla pyörätiellä oli läjä tuoretta hevosenp...aa. Mistä se siihen oli voinut tulla? Maalainen ihmettelee.
Vanhempainkeittiössä on ihanat Arabian Runo-astiat, pidän niistä todella. Niin runolliset, selkeät ja sopivan kokoiset. Olenkin Muumi-astioilla kyllästetty, sillä Oulussa ne ovat käytössä. Kaikesta saa siis onnellisuuskiksejä, fiilistelyä.
Moni asia, jonka olemme kotona ja Oulussa oppineet tehdäänkin täällä toisin. On melkoinen homma ajaa ajatusmaailma tälle taajuudelle, opetella talon tavoille. Nyt siirron aikana ruokavalio on todella tarkka. Varsinkin kiellettyjen lista on hulppea. Nyt on kyselyssä saako Reetta käyttää fetaa, oliiveja ja coctailkurkkuja... Ettei mamma vain maalaisuuttaan kanna huoneeseen sellaista, mitä ei saisi. Sillä niin moni Reetan herkku on nyt pannassa. Reetta on kehunut tämän talon ruokia. Laitosruokaa, mutta vaihteeksi erilaista kuin Oulussa. Hyvä niin. Täällä tulee useita eri vaihtoehtoja, joista vanhemmat saavat hakea mieluisimmat vaihtoehdot. Hyvä systeemi. Siis huoneisiin ei tarjoilla suoraan valmiita annoksia, vaan kokoamme ne itse keittiössä. Myös cvk:n teippaukset tehdään eri tavalla, simpukkana ja monilla turvalenkeillä. Kaukosäädinkin on niin monimutkainen, digitaalinen hienous, etten saa sitä auki taikka kiinni.
Villiviinit kiemurtelevat kaikkialla. Ihanat, leikkisät, värikkäät. Villiviinit ovat useimmiten alhaalta juuresta pelkät kuivat rangat, mutta ylhäällä täynnä elinvoimaa, leikkisyyttä. Minne kaikkialle ne voivatkaan kärhönsä kiinnittää, roikkua, kiemurrella ja varastaa koko shown. Tylsät betoni- ja tiiliseinät ovat niiden ansiosta ilmeikkäitä ja hauskoja. Kotonakin meillä on parissa paikkaa omat villiviinimme, mutta ne eivät vielä tajua leikitellä omia polkujaan. Puusto on moninainen, tammenterhojakin löytyy poluilta. Olo on kuin pikkuoravilla, kaikkea pitäisi jemmata. Taksikuskit eivät moikkaile muita taksikuskeja, ajavat vain umpioina. Meilläpäin kaikille nostetaan kättä, joilla on lätkä katolla. Puistoissa on myös yllättävän paljon kassialmoja, polkupyörämummoja. Siis elämä pyöränsarvissa muovikasseissa. Ressukoita herttaisen oloisia, mikähän heidänkin elämäntarinansa lie?
Osastolla on monia kulttuureja, rotuja ja kieliä. Myös zombeja vanhempia, joista näkee, että pitkään on lusittu. Olemmeko pian samanlaisia. Nyt jaksaa vielä pää pyöriä ja hämmästellä.
Kaduille mahtuu jos minkälaista taablaajaa, täällä itsekään ei ole mikään kummajainen. Hyvin solahtaa sekaan. Polkupyörät kiinnitetään monilla lukoilla ja vaijereilla kaiteisiin, palotikkaisiin, seiniin, telineisiin, mihin vain kiinni saadaan. Meillä päin perinteisesti on riittänyt yksinkertainen lukitus, ei ilmeisesti täällä.
Huoneissa on öisin kameravalvonta, joka vessareissulle pitää olla hoitaja mukana. Suihkussa käydään joka aamu, mielellään hoitajan avustuksella. Omia vaatteita saa pitää, mutta vaatteet on vaihdettava päivittäin. Samoin yökkärit. Eli me pesemme kiitettävästi pyykkiä, jotta neidillä olisi mieluisat vaatteet päällä. Jossain vaiheessa kuvioihin tulee myös sairaalakamppeet, mutta sitä tässä sulattelemme...
Tässäpä muutama vastaan tullut kummastus ja hämmästys. Suu soikeana otamme uusia asioita vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti