Kyllä on satanut vettä. Yöllä oikein kaatamalla. Olin Vernan, Fannyn ja Reinon kanssa Mökömajassa. Siellä oli jälleen mahdollisuus kuunnella ja aistia luontoa. Iltayöstä Reino kaivoi ja kuopi itselleen nukkumapaikkaa lattiatyynyjen päälle. Kyllä piti kaivaa ja asetella. Jostain makuupussinkin siihen kaivantoon veti. Mutta ei löytynyt sopivaa asentoa ja paikkaa. Mietinkin, kukako kehittelisi koirille sopivan makuupussin. Lopulta armahdin kultapojan ja kysyin, haluaisiko se mamman viereen sohvalle. Vain yksi kysymys, yksi loikka ja yksi asento. Sitten kuului syvä huokaus. Koiramme nukahti täysin onnellisena.
Yön pimeinä tunteina hiivimme Fannyn kanssa vessaan sisälle. Pihamme oli valopilkkuja täynnä, sillä aurinkokennovalaisimet valaisivat kauniisti polun. Pimeyttä valopilkuilla ja suihkulähteen solinalla. Varpaiden alla pehmeitä kiviä. Kyllä oli monet aistit käytössä. Hillittyä, hiljaista, aistittavaa syksyä.
Verna nukkui jälleen koko leveydessään. Ei riittänyt makuupussi millään. Siis se on uskomaton heiluja, touho öiseen aikaan. Aamunsa hän aloitti puhekoneena. Oli jälleen monia mietteitä, uskomattomia oivalluksia. Päällimmäisenä olivat vedentiheyteen liittyvät mietteet. Kun vettä sataa paljon, tiheästi, onko sillä sama tiheys kuin hanasta laskiessa. Kun hanasta laskee täysillä, onko sitä tiheämmästi kuin rajussa kuurossa. Aamupalaksi neiti söi lasagnea ja täytekakkua koko ajan puhua pulpattaen. Reetan kanssa kuuntelimme epäuskoisina, mistä tuo moisen puhetiheyden on saanut. Lapsemme heräsivät yllättävän hyvällä tuulella, ilman suurempia sanaharkkoja. Tessa on tosi onnellinen kun leivoin eilen mustikkapiirakkaa. Nyt hän syö sitä valtavia paloja kaksin käsin aamua iltaa. Fanny seisoskeli yöllä välillä Mökömajan lattialla, oli kuulemma kuuma. Olihan se paikoitellen, kun Reinokin makasi jalkojen päällä.
Itse mietin tässä kuumeisesti pakattavaa tavaramäärää. Mitä tarvitsemme mukaan. Mitä pitää ajatella muiden lasten ja elikoiden tarpeista, jotka jäävät kotiin. Tärkeintä tietty ovat positiivinen asenne, lapsi ja kantasolut. Muu kaikki on maallista. Materiaa. Pakkaanko liikaa, tarpeellista, tarpeetonta. Otanko mukaan toppavaatteet, kauanko olemme. Pitääkö opetella käyttämään muutakin kuin legginssejä, tunikoita ja kesämekkoja. Liika tiheästi ratkottavia kysymyksiä, joten päätän nollata asioiden pähkäilyn tältä päivää. Pakkaan sitten vaikka keskiviikkona. Tänään on noin satakolmekymmentäkahdeksan ja puoli muuta ratkaistavaa asiaa. Lentolippuja, aikatauluja, budjetteja, järjestelyjä, muistettavia ja organisoitavia asioita. Huh. Kunpa elämässä olisikin päätettävänä ja suurimpana ongelmana matkalaukun sisältö.
Kirjoitinko minä äsken, että lapset ovat sopuisasti. No tilanne on muuttunut. Tappelutiheys on todella raju. Meteli sen mukainen. Kuka ärsyttää ketäkin ja kuka käy kenenkin kimppuun. Siitä ei ota ite erkkikään selvää. Kuinka siinä voi toimia erotuomarina. Että sillä lailla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti