SÄÄSTELEN

Täällä pääkaupungin sykkeessä en tuhlaa ajatustakaan jonninjoutaville touhuille. Onneksi helteet kiersivät suhteellisen kaukaa, ettei tarvinnut hellekolttujakaan lähteä hankkimaan. Se, että suhaan asunnon ja sairaalan väliä riittänee tällä hetkellä. En puhu turhia, mieluummin vain olen, relaan ja lueskelen. Pasi relaa omalla tavallaan, joka asiaa ei tarvitse jauhaa auki myötä- ja vastakarvaan. Olen latannut itseni kesän aikana, tunnen olevani voimisssani. On ihana olla vahva, edes hetkellisesti. Sitä emme onneksi tiedä miten paljon paukkuja tulemme tarvitsemaan tulevaisuudessa. On ihanaa viilettää pyörällä, tyhjentää hattua, nollailla. Täällä ei tarvitse olla sillä tavalla skarppina, että pitäisi jatkuvasti moikkailla. Ei kauheasti pelkoa tuttuihin törmäämisistä. Sekin on huojentavaa. Ei tarvitse miettiä jokaiselle erikseen kuinka voi. Voin niinkuin voi, kunhan itse pärjää itsensä kanssa. Sain myös ohjeen olla luovuttamatta verta, sillä hyvät veriarvot ovat minun voimavarani. Tuskin kukaan juuri tällä hetkellä juuri sitä minun pussiani tarvitsee, sillä minä tarvitsen sen itse tietyllä tavalla. Toisaalta morkkis siitäkin, kun en luovuta vaikka veriarvot ovat hulppeat ja varaa olisi. Mutta parempi näin. Onneksi minun silmiäni on avattu suunnalta jos toiselta. Syön erittäin terveellisesti, monipuolisesti. Huolehdin juomisista, olen myös karsinut turhia seikkoja ravinnosta ja juomista pois. Tämän paremmin en tällä liikuntarajoittusuudellani voi asioita hoidella, olen sillä tavalla itseni kanssa sinut. Olen siis kaikin puolin taisteluasemissa ja latautunut. Eihän sitä koskaan tiedä kuinka nopeasti nämä varannot on imaistu tyhjiksi, onpahan kuitenkin hetkisen hyvä olla.
Pasilta jatkuvasti kysellään, mille osastolle hän menee. Ei hajuakaan, ainakin kolme eri osastoa on vilahdellut puheissa. Toivottavasti pian selviää. Pasi on näillä näkymin ainakin kaksi yötä osastolla, toimenpide eli kantasolujen imaisu kestää noin tunnin luokkaa. Määrällisesti noin 3-4 desiä. Reetta saakoon kertoa iskälle enemmän nukutuksista ja muista ennen kokemattomista asioista. Neiti alkaa olla jo monen lajin asiantuntija.
Illan hemoglobiini oli 106, eli laskussa. Yöllä Reetta saa pussin punasoluja, jotta sädehoidosta saataisiin paras vaste. Tämän päivän mömmöt aiheuttivat pahaaoloa, päänsärkyä ja oksentelua. Raukka oli todella huonovointinen. Onneksi tiesimme mikä oli aiheuttaja. Itsellä on vain avuton olo, kun ei voi auttaa enempää. Silittelyä, hierontaa, rohkaisua ja hellyyttä. Osumatarkkuus oksennuksissa oli kuulemma huippuluokkaa. Ette ehkä halua kuulla tarkempaa selontekoa koostumuksesta ja sen sellaisesta...
Reetan mielestä aika menee todella nopeasti, päivät vain vilahtaa. Hienoa kuulla, sillä itsellä menee välillä lusimalla. Huomenaamulla alkavat ensimmäiset sädehoidot. Neiti lähtee sinne ambulanssilla yksin, hoitajan kanssa. Valitsin matkaan sopivaa musiikkia, jota voi kuunnella säteiden aikana. Päähän piti myös valita pipo, johon piuhat kiinnitetään. Löytyi sellainen syvän sinisenharmaa, pitsinen, aivan Reetan silmien värinen. Neiti oli todella tyytyväinen valintoihini, mutta kyllähän minä lapseni tunnen.
Reetta on puhunut jälleen hauskoja maratonipuheluita lähisuvulle, mielettömän paljon asiaa ja naurua. Suvussa on muitakin kipsattuja, sekös Reettaa hiukan huvittikin. Toheloita kaikki, oli sitten verisukulainen tai naimakaupan kautta sukuun saatu. Enokin soitteli, mutta puhelu päättyi lyhyeen kun alkoi suonta (=suolta) jalassa vetämään. Sekin oli Reetasta huippuhauska juttu, ihan kuin äiskä, samanlainen! Veri vetää...
Oletko muuten käynyt lukemassa kuulumisiamme normaalia tiuhemmin? Ihan lukijaluvut pomppasivat tajuntaani, kauhiasti olette käyneet. Onko se myötätuntoa, huolta, uteliaisuutta vai mitä. Ihanaa, mutta karseeta. Revitäänkö muiden elämässä viihdettä meidän kärsimyksestä? Olenko epäkiitollinen, julma, itsekäs vai mitä. Toki näitä kaikkia. Toivon niin hartaasti, että teillä kaikilla on kaikki varpaat, sormet ja mahdolliset muut raajat ristissä savottamme aikana ja tulevaisuudessa. Ihanaa että on tukijoukkoja tutuissa ja teissä tuiki tuntemattomissa. Olen siitä todella otettu ja kiitollinen. Kiitos! Nyt meinasin herkistyä, ihan vierähti silmäkulmasta jotain kosteaa. Mutta säästelen niitä, silllä varmasti on vielä monia herkkiä hetkiä edessä.