Olen kehuskellut aamuvirkkuudellani. Tänään nousin hyvillä mielin, luin lehden, söin aamupalan ja join pannullisen kahvia. Suihkun jälkeen kokosin jälleen pinon lippulappuja ja ulkoistin itseni. Kelallekin oli ainakin viisi asiaa muistettavana, pidin varulta viittä sormea pystyssä. Oli kotisairaanhoitoa, apteekkia, ruokakauppaa jne. Menin ovelta ovelle, miksi ovet ei aukene mulle? Tajusin olevani liikkeellä aivan liian aikaisin. Kello oli vasta hiukan yli kahdeksan. Lopulta päädyin aamukahville kaverilleni, odottelemaan että tiuku repisi niin paljon, että ovet aukenisivat.
Tunsin itseni aika idiootiksi aasiksi, en tajunnut, että olen ollut aamuvirkku ja yhteiskunta hieroo vasta silmiään. Kyllä ne parin tunnin aamukahvittelun jälkeen olivat sitten jo auki. Niin ne ovet, silmät ja yhteiskunta. Kahvipöydässä nousi yhä uusia muistettavia asioita mieleen, eivät sormet enää riittäneet. Kirjoitin ihan lapulle ylös. En yleensä käytä muistilappuja, aikataulut ja sovitut menot vedän yhä kaikessa tässä myllerryksessä muistinvaraisesti. Siis hatusta. On toki jonkun konfliktivälienselvittelyselkkauksen jälkiseurauksena muistikapasiteettini nollaantunut ja olen unohtanut jotain, mutta yllättävän harvoin. Silloin, jos olen tiltannut on tullut idiootti aasimainen olo, meninkin unohtamaan.
Tänään huushollissamme on ollut idiootti aasi-huudantaa. Tytöt kiljahtelevat toisilleen, tappelevat huomiosta, tietokoneesta ja jäähtyvästä ilmasta. Olen laittanut ajastuksen kännykkääni, sitten vaihto. Äsken iskin Fannylle puolentoistatunnin nakin tietokoneella, koska ei kuulemma koskaan saa olla, kun muut aina ovat. Muut idiootit aasit. Viimein kun aika tuli täyteen, ei tarvinnut kahta kertaa pyytää lopettamaan. Kerrankin sai olla tarpeeksi kauan, sillä en luvannut lopettaa ennen aikamerkkiä. Idiootti aasi-äiti pakotti lapsen pelaamaan.
Puutyöverstaamme toimii yhä portailla. Taltat ja vasarat paukkuu. Siellä syntyy kuorma-autoja, rahtilaivoja, ralliautoja, taidekäsitöitä ja vaikka mitä. Toistaiseksi ei ole talttailtu lihaa vaan puuta.
Lyppivastaukset ovat negatiiviset. Siis Oulussa tehdyt tutkimukset. Helsingin suunnalta ei ole ollut mutkia kipsin suhteen. Reetta haluaisi, niinkuin me muutkin, metsään. Alkaisi pian sieniä pukkaan. Onneksi kysyin lääkäriltä. Ei tullut suostumusta, eikä kannustusta. Nyt ei tarvita uutta tuntematonta pöpöä metsästä. Kuulin olevani idiootti aasi tuostakin syystä, mutta paras pidättäytyä. Niin ja onhan se kipsikin... Reetta vihjailee, kuinka tylsää kaikki on kun kaikkea rajoitetaan. Muutenkin on tylsää. Mutta yritän kertoa fiksuna äitinä, että nykylasten kuuluu välillä osata tylsistyäkin. Siis olla tekemättä mitään ja sitten pahimmasta tylsistymispuuskastaan selvittyään keksittävä itse tekemistä. Ei siis valmista vehjettä, lelua, toimintaa tai sirkusta. Ihan oman aivotoiminnan tuottamaa naulanhakkaamista vaikka. Siitähän kehkeytyy aikojen saatossa jopa luovuutta. Vaikka tylsistyneiden naulanhakkaajalasten idioottii aasi- mallisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti