Käsittääkseni on jälleen perjantai, jos kerta eilen oli mielestäni torstai. Reetalla on alkamassa päivä +8, niin ne vilahtaa. Eilinen oli hoitajille, tietyille heistä varmasti kauhea. Sillä neiti päätti tehdä pientä pintaremonttia ja tuulettaa tuntoja. Varmaan seinistä rappaukset lohkeilivat... Kolme hoitajaa, ja neiti huusi, raivosi ja antoi sanaisen ruoskansa sivaltaa. Toisaalta raivollekin on paikkanasa, en halua kohdeltavan itseäni ja lastani liian alistetusti. Ehdotin aikalisää ja poistuin huoneesta, hoitajat mukana. He olivat ihmeissään, mikä tuo nyt oli. Sanoin perusluonteen off-puolen puskevan pintaan. Kyllä se siitä rauhoittuu, on pian yhteistyökykyinen ja ihana oma itsensä. Ja näinhän siinä kävikin...
Lääkärin kanssa kun keskustelin, niin hän oli sitä mieltä että saa välillä paukkuakin. Mutta kaikkien kanssa olimme samaa mieltä, että vaikka kuinka paukkuu pitää hoitaa ja lääkitä. Hoitajat ovat päävastuussa toimenpiteistä ja siksi on tärkeää ettei äiti tee itse kaikkea. Kuten rasvaus ja mikä kauheinta pyllynreijän suihkutus sellaisella pinnoitteella, ettei menisi puhki sikäli mikäli tulisi kovaa ripulia. Mutta pistääppä kohdalle. Heti kun herää tulvii hoitajia huoneeseen vehkeineen. Mikään ei ole pyhää eikä yksityistä. Pahin aiheuttaja ja laukaisija tälle oli lisääntynyt kipu kaulalla, ilmeisesti nielussa ruokatorvessa ja suussa. Kun olisi niin kova nälkä eikä voi syödä. Huonekin on kuulemma todella tympiä, ei edes verhoja ikkunoissa. Kieltämättä kyllähän ne samat seinät voikin ahdistaa.
Toissailtana ilmeisesti trompparit aiheuttivat kauhean päänsäryn ja kivun. Muuten ei ole mitään jatkuvaa infektioon viittaavaa. Kipu oli kova, yökkäytti ja huimasi. Onneksi siihen löytyi droppeja, joten illalla neiti oli jo ihan hyvävointinen. Iho punoittelee välillä enemmän, mutta on ehjä. Eilinen oli niukkaa syönnin kannalta, mikä aiheutti vihapiikkejä. Kun tekisi niin mieli ja maha kurnii. Ravintoliuoksen sokeripitoisuus nostettiin 15%:iin ja toisesta pussista menee rasvaa ja vitamiineja. Mutta eiväthän ne mene suoraan mahalaukkuun ja poista nälkää, nehän tulevat energiaksi verenkierron kautta. Eli prosessi on pidempi, eikä vie nälkää heti.
Eilen otettiin käyttöön sellainen kipumittari, jossa asteikko 1-10. Siitä tulikin yllättävän tärkeä kapistus. Päivällä kipu oli kakkosessa, tunti tunnilta se laski pikkuisen. Todella tarkkaa analyysia, milli kerrallaan. Illalla se oli enää 1, sillä suussa tuntui vielä tyhmältä ja kipeältä.
Reetta on askarrellut huopakankaasta kilpikonnan, kirkkaanvihreän. Lääkäri katseli kauhulla neulojen ja saksien määrää, nyt ei saisi tulla turhia haavoja tai reikiä. Joten laitoin ne välittömästi pois. Sekös jälleen aiheutti pientä pintaremonttia, sillä eihän tässä ole mitään järkeä, että askarrellakkaan ei saa! Ymmärrän. Illalla keskeneräinen kilpikonna nousi jälleen arvoon arvaamattomaan. Sillä Reetta piti sitä kaulallaan, sillä vihreä hoitaa... Ja kas kummaa moinen psyykkaus tehosi ja pystyi nielemään. Kilppari on sopivan kokoinen, muotoinen, värinen ja tuntoinen. Klaarasta tuli tosi tärkeä otus.
Aamupesulla hiukset olivat vielä tukevasti päässä, mutta parin tunnin kuluttua alkoivat tippumaan. Yllättävän vähän se näytti harmittavan. Meni enemmänkin suurennuslasilla tutkimiseksi, koostumus, väri, pituus, muoto. Illallakin neiti meni suihkuun ja yritti pestä niitä irti. Kyllähän ne päälaelta laikkuina lähtivätkin. Toivottavasti putoavat kaikki, sillä emme taida uskaltaa partakoneella lähteä fiksaamaan. Tohelot teemme pian haavan, siitäkös saisimme taatusti kiitoksia...
Eilen huoneessa kävi jälleen klovneja. Ne eivät tehneet taikatemppuja, sillä puhuimme Reetan musiikkimausta. Klovnit olivat niin taitavia, että vetivät lonkalta Abban Mamma mian ja Paula Koivuniemen Aikuisennaisen. Ja taas rappaukset äänieristyksineen olivat kovilla. Klovnit pistivät kunnon shown pystyyn ja naamat olivat yhtä punaiset kuin nokatkin. Loistavaa! Itsekin he ihmettelivät, kuinka osasivat.
Illalla teimme Reetan kanssa tärkeitä sopimuksia tälle päivää ja neiti ymmärtää ettei joka päivä voi pistää kämppää uusiksi. Mutta silloin saa paukkua, kun suurin tarve on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti