Mökömajamme ovi tempaistiin auki, Reino hyppäsi pystyyn hurjasti haukkuen. Väinö heräsi myös pörhistäen koko vartalonsa ja karvansa äärimmilleen. Omat silmämme paukahtivat auki hetkessä. Olimme olleet umpiunessa, ilman ajantajua. Mökömajamme ovesta katsoi pää, kenelle se kuului... no pappalle. Pappa tuli meille aamukylään, mutta ei löytänyt ketään. Sisällä oli ollut hiirenhiljaista, vain Kaino käveli kenkä suussa vastaan, puhumatta. Niinpä pappa jatkoi ulos pihalle Mökömajaan. Siellä olin minä ja Fanny elikoiden lisäksi. Muu poppoo veti umpiunta sisällä heräämättä.
Muukin poppoo heräsi vasta Reinon karjumiseen, ei siihen, että sisällä oli vieras. No, onneksi herätti. On jälleen uusi päivä. Verikokeet on toimitettu, ihan samoissa lukemissa kuin ennenkin. Hyvillä mielin voimme olla niiden suhteen, ainakin oman arvion mukaan.
Aamukahvit on keitetty, aamupalat syöty. Jälleen odottelemme lukuisia selventäviä puheluita. Eilen emme saaneet niistä yhtäkään, vaikka soittopyyntöjä on ripoteltu viime viikosta saakka. Ärsyttää moinen. Odotamme myös Kelan lappusia, jotka pitäisi kuulemma tulla ennen lähtöä. Hitsi kuinka ärsyttää, kun moni tuollainen paperiasia odotuttaa ja vaatii järjestelyjä. Mutta kuinka pystyn hoitamaan kaikki juoksevat asiat Helsingistä käsin, jos pitää jälleen jotain uutta lisäselvitystä johonkin suuntaan toimitella. Tai olenhan minä ne tähänkin saakka sairaalasta käsin hoidellut, mutta olisi monin verroin helpompaa kun pystyisi jalkautumaan ja hoitamaan ennen lähtöä. Mutta asiat eivät tunnetusti pyöri aina oman käsikirjoituksen mukaan.
Reettakin oli alkuyön Mökömajassa. Sitten sinne halusi Väinö, joten Reetta pelkäsi Väinön leikkivän saalistusleikkejään paljailla varpailla. Siitä alkoi hysteria, kauhea kiire nukahtaa, jotta kerkiää päivällä taas leikkiä. Sitten tuli nälkä, jano, vesahätä. Lopulta kolmen jälkeen toin Reetan sisälle syömään ja niin se kömpi iskän kainaloon. Reetan mielestä ei malttaisi nukkua, kun olisi niin paljon tekemistä. Kivaa sellaista. Eilisen Fanny ja Reetta leikkivät Mökömajassa omatekoisilla käärmeillä. Ne tehdään pienistä helmistä, niiden koti on täkin mutkissa. Ne osaavat olla myös piilosilla. Tänään Tessa ja Vernakin ovat tehneet omat lieronsa ja sukupuunsa... Ilmassa alkaa olla myös havaittavaa eripuraa ja jalkapohjien läpsettä. Muutama raivari on myös kantautunut... Että sellainen herätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti