IHAN OIKEESTI

Heräsin piirun yli neljän tänä aamuna. Laskeskelin nukkuneeni kuusi tuntia, ihan hyvä määrä. Ihan oikeesti aamut ovat ihania, nautittavia. Aamu sarastaa, yön utu väistyy. Olen nauttinut aamukaffeeni hiljaisuudessa. Siis ihmishiljaisuudessa. Elikot päättivät vetää aamurallit; sohvan kautta sänkyyn, painia, takaa-ajoa, kieriskelyä, ukinaa, halikaulaa ja veden juontia vierekkäin. Laulatan samalla myös sitä kuivausrumpua, pyykkiprojekti jatkuu yhä. Myös tiski- ja pyykkikone laulaa.  Olen niin puhtain mielin, seesteinen. Ihan oikeesti, itsekin hämmästelen sielunrauhaani.
Olen ehtinyt lueskella, selkeyttää toimintakaavioni nupissa tälle päivää. Kunhan vaan tuo yhteiskunta avaisi silmänsä, että pääsisin purkamaan vyyhteä. Kyllä jokin instanssi voisi palvella vaikka aamuneljästä...
Illalla Reetta tuli hetkeksi kainalooni, nukahdimme molemmat simsalabim. Aamulla heräsin ja lasta etsin. Kolme löytyi omista sängyistään, todella hämmentävää. Tessa ja Pasi ovat Mökömajassa.
Kuluneella viikolla on ollut aistittavissa ikävää, sanoin kuvaamatonta. Siis ei sillä tavalla sanoinkuvaamatonta, vaan oireiden kautta analysoitavaa. Turhaa kiukkua, tappelua, sättimistä, huomionhakuisuutta, kateutta, epäreiluutta, raivoamista, puremista, raapimista, narinaa... Epäreiluutta on kaikkien mielestä jossain ja jollakin tavalla. Ole siinä sitten itse reilu ja tasapainoinen äiti. Siinä mielessä on ihanaa nousta kukonlaulun aikaan kuuntelemaan itseään ilman häiriötekijöitä. Tähän aikaan aamusta tunnen olevani täysin hallinnassa, jopa positiivinen ihminen. Mieletön tunne. Tunnistanko itseni. Hämmästynkö havainnostani. Olenko aamuitseni kanssa samaa mieltä. Joo, täysin. Illalla saamani hermoratahieronta mitä ilmeisemmin avaa yhä kanavia, hermoja, piuhoituksia, virtauksia, solmuja. Olen tutustumismatkalla itseeni. Jotain tuttua häivähtää, mutta on ihana löytää uusiakin puolia itsestä.
Tsampadampadaa! Kello tuli kuusi. Mitäköhän seuraavaksi. Aamusauna, koirat lauteilla. Saunasta pyyhe päällä terassille kuuntelemaan suihkulähteen liplatusta, haistelemaan viljapellon kypsyvää ohraa, rapsuttelemaan elikoita. Harakanpoikaset sekoittavat idylliä hiukan kiusoittelemalla ja räkättämällä. Mutta heilläkin on oma tarkoituksensa, onhan ne kyllä kauniita katsella. Pihasta puskee ruskaa, syksyä esiin. Pihlajasta erottuu oransseja marjoja, osa perennoista hiipuu kesän loistostaan. Nyt lähden fiilistelemään saunan löylyihin. Huomenta vaan kaikille aamu-unisille, kokekaapa joskus tällainenkin aamu. Ihan oikeesti...