Kun suhasin pyörällä, mieleeni pilkahteli muitakin pätkiä viime öisistä unista. Miksi ihmeessä näen unia oravista, citykaneista ja puhelimista. Nauroin itselleni ääneen. Samalla naurahdin ääneen, kun kaiken pilvisyyden seasta pilkahti aurinko esiin. Sain sen säteilyni, mitä aamulla niin kipeästi kaipasin. Onneksi pilkisti.
Reetan kurkku alkaa olla ilmeisesti kunnossa, kipumittari värähtää enää 0,4 kohdalla. Neiti avaa ääntänsä ja laulaa oopperaa. Tanssii sängynpohjallakin maatessa, hetkuaa ja ketkuaa. Maanantaisin on valtava määrä viikoittain otettavia näytteitä; nielusta, kakkasta, pissasta ja verestä. Ilmeisesti nyt yhdeksältä kaikki on jo otettu ja suihkussa käyty. Tehokas aamunaloitus. Tästä on hyvä jatkaa pilkahduksia vaikka laulellen...
Tänään leukkarit 0,4, neutrofiilit 0,34, Hb 100, trompparit 72 ja crp laskenut 12:sta. Saanen olla huoleti, koska neiti laulaa, taiteilee, vitsailee ja askartelee. Itsekin olen niin rento, sillä pääsin lymfaterapiaan vellottavaksi. Josko jalasta turvotus pian laskisi niin, että saisin kengät kunnolla jalkaan. Tasapainoa odotellessa.
Illalla uusissa verikokeissa leukkarit 0,6. Hb ja trompparit laskeneet. Nyt niissä onkin korkeammat tankkausrajat kuin normaalisti, ainakin tromppareilla se on 50.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti