TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 9. elokuuta 2011

TOUHUKASTA

Olemme viettäneet päivämme enemmän ja vähemmän touhuten. Ajatuksena on valjastaa lapsiemme koulutarvikkeet aloituskuntoon, päivittää romppeet ja ulkoistaa tarpeettomat. Samalla olemme siivoilleet ja stailanneet huoneita. Olen myös päässyt pyykkäämään oikein urakalla. Nyt sitten tuo taivas revittelee vähän väliä. Ukkonen jyrähtelee ja sataa vettä. Sielläpä sitten uivat lähes kuivat pyykit, nöyrästi yritin sisälle niitä ripustella ja kuivausrumpuun laittaa. Mutta sotii niin minun pyykkäysideologiaani vastaan kuivattaa koneellisesti kesällä. Ei meinaa millään antaa sisu periksi. Kaikkea sitä.
Reetta heitti kipsinsä takan päälle, laittoi villasukat jalkaan ja alkoi luistelemaan pitkin lattioita sukkasillaan. Hypyt ja temput eivät kovin murtuneilta näytä. Kauhulla kuuntelen kolinaa, kun hypyt tulevat liika aikaisin alas. Reetta moppasi lattioitakin tanssien mopin kanssa ja nauraen. Saa nähdä maltammeko laittaa mattoja seuraavaan vuorokauteen, sillä täällä luistelee jo lähes kaikki. Minä en, sillä palautin juuri tänään keppini enkä haluaisi niitä uudelleen...
Päivän puhelujen odottamiset alkavat ottaa lujille. Soittopyyntöä toisen perään, eikä soittoja kuulu. Miksi siis pyydetään jättämään soittopyyntö, jos ei ole aikomustakaan soittaa? Kysynpähän vain. Olen selittänyt napakasta aikataulustamme, sillä emme voi odotella maailman ääriin. Ja niin moni seikka littyy juuri tähän kantasolusiirtojärjestelyyn, luulisi niiden nyt napsahtavan kohdalleen, sillä olemme pian lastenklinikalla. Tällainen syö meikäläistä. Tekisin ja hoitaisin niin mielellään asiat pois päiväjärjestyksestä, että voisin siirtyä sitten seuraaviin hoidettaviin asioihin. Niitä nääs riittää. Kulmani ovat todella kurtussa; johtuuko ukkosesta vai saamattomista vastauksista.
Pasi ja Fanny lähtivät tattimetsään, sillä nyt tatituttaisi. Sienestäminen on meidän koko sakin yhteinen intohimo. Tytöt tykkäävät hommasta aina ryöppäämiseen ja säilömiseen asti. Muut jäimme kotiin. Hommat alkavat olla hanskassa tämän päivän osalta. Minulla odottaakin tunnin kuluttua hermoratahieronta. Ihana päästä vellottavaski ja avaamaan jumeja. Huomenissa on vuorossa koulupalaveria ja pakkaamista järjen kanssa järjestelmällisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti