Koko laumamme on yöpynyt viime yönä sisällä. Taitaa olla ensimmäinen kerta Mökömajan historiassa. Tuhinaa kuuluu joka huoneesta, matoilta, teltasta, sohvalta ja sängyn alta. Meidän klaanimme voi siis nukkua ihan missä vaan ja millä tahansa kokoonpanolla. Kuka kulloinkin on sängyn alla jääköön kertomatta. Tai kuka ihme nukkuu sisällä teltassa, sitäkään en kerro.
Syviä sisäänhengityksiä, huokauksia, venytyksiä ja tuhinaa. Välillä joku puhuu, nauraa tai haukkuu unissaan. Välillä säihkysääret heiluu juostessa tai tassut. Reetalla on olleet jalat kipeänä. Huomaatteko, yksi jalkasairas lisää, hienoa! Olen hieronut, lämmittänyt ja voidellut niitä. Yhtenä päivänä Verna ja Reetta leikkivät vesisotaa. Reetta pakeni sisälle, jolloin varpaat taittuivat. Saattaa ne olla oikeastikin kipeät. Juokseminen, potkulautailu, pyöräily, lääkkeet, kasvaminen, onhan noita aiheita kipuiluun. Huomenaamulla pitäisi olla osastolla yhdeksän aikaan aamulla. Millä kokoonpanolla, kukapa tietää. Suunnitelmissa oli Pasin ja Reetan käynti. Mutta Pasi tuhisee ja röhisee yhä flunssassa. Olenko se minä sittenkin terveempi röhinän puolesta. Menemmekö koko laumalla. Onhan tässä taas päivälle pähkinä pureskeltavaksi.
Nyt lähden terästäytymään ja uusiutumaan suihkuun. Sikäli mikäli aijon ihmistenilmoilla näyttäytyä tänäänkään... Kotona ei pahemmin tule fiksattua, eikä meikattua. Aika luomuna mennään... Tuhisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti