ALOITTELEN

Tänään kaikki on niin aluillaan. Aloittelen uutta päivää, uutta viikkoa, uutta elokuuta, uutta alkua. Päivä nousee kuulakkaan kirpeänä, on aistittavissa syksyä. Pasi lähti Ouluun jälleen lisätutkimuksiin. Ennen sitä otin nukkuvasta Reetasta verikokeet, jotka Pasi toimitti labraan. Tämän perusteella annoimme lapsemme jatkaa unia, sillä arvot olivat hyvät. Tajusin lapsen olevan kaikin puolin arvokas, niin ihmisenä kuin arvojen puolesta. Olen tänään tehnyt taas järjestelyjä ja muutoksia sen mukaan, mikäli ensi viikolla pääsemme Helsinkiin. Keskiviikon keuhkokuvat kertovat paljon.
Viime viikkoina olen taas törmännyt useiden henkilöiden taholta kysymykseen, joko se on tehty ja olette kotona. Vaikka kuinka asioista olen avoimesti pyrkinyt kertomaan, ei se vain mene ulkopuolisten tajuntaan. Kantasolusiirto ei ole puolihuolimattomasti tuosta vain tehtävä juttu, joka ohitetaan viikossa. Ei totta tosissaan. Huomasin melkein piirtäväni yhdelle henkilölle, kun ei tajunnut asian vakavuutta. Otsasuonikin minulla pullistui, hiukan. "Siis pääseekö sieltä samana päivänä jo kotiin, kun ne kantasolut on laitettu? Sehän on nopea juttu, jos viikossa kotiudutte." Kun yritin selvittää, että esihoito sädehoitoineen kestää viikon, sitten kantasolusiirto ja sen jälkeen emme tiedä ajankulua tai ajantajua. Kaikki on auki, uutta alkua ja ihmeellistä. Suottahan minä tietenkin hiillyn, ihmisethän yrittävät vain elää mukana. Olen itse varmasti ihan samanlainen toope, kun joku kertoo nippelitietoa omasta tai lapsensa sairaudesta. Kyselen ja olettelen todella tyhmiä. Minkäpäs sitä ihmiset itselleen voi. Enkä ihan oikeasti ole joka seurueessa omaa nippelitietoani tyrkyttämässä. Ei tämän tarvitse kaikkia kiinnostaa, enkä halua joka käänteessä olla tuskaani avaamassa. Siitä ei ole kyse, vaan vastaan kun kysytään ja yritän antaa lyhyen tilanneselvityksen sitä halutessa.
Fannykin heräsi, flunssaisena toristen. Meillä on koko sakki ollut enemmän ja vähemmän nokka tukossa, paisti Verna. Sitä ei pöpöt saa kiinni. Reetta tuossa nousi untuvat sekaisin, silmät sikkurallaan ja nälissään. Oli täynnä ideoita tälle päivälle. Veti kyllä äänekkäät pultit, kun tajusi että iskä on vienyt auton Tessan ja Vernan kanssa.
Onneksi hymy palasi kasvoille ja neiti totesi olevansa hymyilevä ketkula. Aloittelen päiväni siis pientä untuvapäistä ketkulaa pussaillen.