AAMU-UTU

Avaan silmäni,
imen aamua itseeni.
Utu väistyy,
sieluni aamu-utu.

Aamu sarastaa,
sieluni sopukoihin.
Aamun kajo.
Häivähdys utua.

Olen valmis.
Täynnä voimaa,
utu kaikkoaa.
Sieluni aamu-utu.


Tuossa muuan aamu sitten pulpahti tuollainen ajatuksentynkä, kirjoitin sen tänne. Tänään kun sen uudelleen luin, päätin raakileeni heittää muidenkin luettavaksi. Onko järkeä vai ei, ei ole tarkoitus ollakkaan. Hämmentävintä on saada muutamalla sanalla, vaivaisella lauseella typistetysti kerrottua tunteista. Minä ryöpsähtelevä sanoja kylvävä ihminen osaan typistää? Uutta minussa. On todella hämmentävää julkaista tällainen kirjoitelma. Muuten en tunne hämmennystä lainkaan, sillä monisanaisuus on minulle helppoa. Mitä minä tässä ja tästä olen jälleen oppimassa. Nyt siis ymmärrän teitä, jotka ette uskalla omia kommenttejanne kirjoittaa, vaikka mieli tekisi ja sanottavaa olisi. Kun pitää miettiä onko se oikein vai väärin ja mitä muut ajattelevat. Mutta päätin senkin kynnyksen yli nyt pompata, kaikki tai ei mitään...