ILTA-AJATUKSIA

Tämäkin päivä alkaa olla purkitusta vailla, kansi kiinni ja pää tyynyyn. On ollut monimutkainen amatöörille. Noista veriarvoista ajattelin muutaman sanasen vielä aukaista. On tyypillistä kun oma luuydin tyhjenee, niin veriarvot kohisten nousee. Tällöin kaikki elossa olevat toimintakykyiset hiput ovat verenkierrossa. Illalla Reetasta otettiin uudet kokeet. Crp nousee hissukseen, joten antibiootit aloitettiin heti. Muuten arvot suhteellisen hyvät, eikä huomiseen sädetykseenkään ole tankkaustarvetta. Päivällä Reetta voi jälleen todella huonosti, oksenteli. Illalla alkoi jälleen kieli laulamaan ja jonkin verran meni ruokaakin.
Ruoka-asiat vaativat erittäin paljon päänvaivaa, olemme saaneet myös ristiriitaista tietoa. Osata siinä sitten tehdä oikeita lautasmalleja ja ratkaisuja, huh. Onneksi tänään saimme keskustella myös ravitsemuspuolen asiantuntijan kanssa. Tyhmiä kysymyksiä ei nimittäin ole, aina kannattaa kysyä ja avata suunsa. Olenkin jo yhden siivojan käräyttänyt väärästä hanskojen käytöstä. Olen myös samasta asiasta Oulussa kiljahdellut. En varmasti ole mikään helppo vanhempi, sillä olen todellinen epäkohtiin puuttuva kyylä. Mutta kyyläämisellä ja havainnoilla voi vaikuttaa jopa sairaalabakteerien ja muiden tartuntojen leviämiseen. Olen siis kauhuemo. Omatuntoni ei salli minun pihdata tietoa, mikäli havaitsen jonkin epäkohdan tai laiminlyönnin. Pelinappuloina on meidän lapsemme.
Päivällä länkkäsin kaupungille syömään ystävän kanssa. Muutama tunti muualla teki ihan hyvää. Illalla tosin noiduin, kun meninkin länkkäseen. Sillä yhdeksän aikaan lähdin sairaalasta ja hyppäsin pyörän selkään. Kas kummaa kumi oli puhki. Märy meinasi päästä, muutenkin suhteellisen rankka päivä. Siinäpä sitten raahauduin kämpille länkäten. Jalka turposi oitis ja hiersi rakon. Fiksuna likkana sieppasin kengät käteen ja kävelin lammikot loiskuen. Sen kun Pasi kuuli, niin hiiltyi. On kuulemma lasinsiruja tämänkin talon nurkilla. Vaan eipä osunut. Savu tuli korvista ja kipinöitä silmistä, noiduskelin. Kun saavuin talon eteen kuulin heinäsirkkojen sirityksen pensasasidoista ja alkoi pisartelemaan. Silloin hoksasin, etten edes kastunut ja olo on muutenkin kuin tropiikissa. Mitäpä siinä vaahtoat ja savuat tyhjästä. Kaunis syysilta ja moni asia ihan hyvin. Lepo!

Johanna kyseli olemmeko saaneet infoa, kyllä olemme. Sekä postitse, että käydessä. On vain asioita, joita en kykene täysin oivaltamaan, enkä sillä edes päätäni vaivaa. Teoriassa, lukemalla nääs. Olen aina ollut tekemisen kautta oppija, näin mennään tässäkin. Sulattelen palasta kerrallaan asioiden edetessä. Mitenkä teoria tuodaan käytäntöön. Annan näin hurjissa asioissa äitiydelle ja amatöörimäisyydelle vallan, onneksi minun ei tarvitse asioista itse päätää ja tehdä ratkaisuja. Toki olen hanakka kyseenalaistamaan ja kyselemään, vaadin selityksiä ja faktoja niin että itsekin ne ymmärrämme. En noin vain hyväksy hienoja ammattitermejä, vaan vaadin ne avaamaan maallikollekin ymmärrettävästi. Niin sitä mukaa kun tiedonjano kasvaa, toeria aukeaa. Meillä ihmisillä on niin monia tapoja oppia, opetella. Toiset opettelevat kaikki kaaviot ulkoa, minä vain fiilistelen ja seuraan villiviinien kasvua...